Ajatuspaja Toivon uutena toiminnanjohtajana on aloittanut Raine Tiessalo. Tiessalo on tehnyt monipuolisen uran journalismin, viestinnän ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen aloilla. Kokoomuksen viestintä- ja yhteyspäällikkönä vuodesta 2023 toiminut Tiessalo seuraa tehtävässä Sini Ruohosta, joka siirtyi kesäkuussa Turun apulaispormestariksi. Toivon päätehtävänä on tuottaa tutkimuspohjaista tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi ja herättää ratkaisukeskeistä julkista keskustelua Suomen menestyksen kannalta tärkeistä teemoista. “Ajatuspajan tulee olla päivänpolitiikkaa edellä ja tuoda tutkitut faktat ja kriittisetkin näkökulmat mielipiteenmuodostuksen tueksi. Näin vahvistamme myös  kokoomuksen tulevaisuuden ohjelmatyötä”,  Toivoa hallinnoivan Kansallisen kulttuurisäätiön hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Pauli Aalto-Setälä sanoo. “Tiessalon monipuolinen kokemus journalismista, viestinnästä ja vaikuttamisesta ovat juuri sitä, mitä tarvitsemme.” Toimittajana Tiessalo on toiminut muun muassa Ylen kirjeenvaihtajana Pariisissa, kansainvälisten uutistoimistojen Bloomberg Newsin ja AFP:n kirjeenvaihtajana Helsingissä ja mediayrittäjänä MustReadissa. Tiessalo on kirjoittanut taloutta ja yhteiskuntaa käsitteleviä raportteja Elinkeinoelämän valtuuskunnalle ja vastannut Perheyritysten liiton viestinnästä ja vaikuttamisesta.

Tutkielman kannalta sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat erityisesti kiinnostuksen kohteena, jonka takia ensimmäisenä hypoteesina on, että ”sosiaali- ja terveysalataustaiset aluevaltuutetut kokevat vahvemmin edustavansa omaa ammattiryhmäänsä kuin muut valtuutetut”.

Kyselytutkimuksissa suomalaiset kääntyivät heti Ukrainan sodan alkaessa selkeästi Nato-jäsenyyden kannalle. Eduskunnassa sen sijaan perustelut Nato-jäsenyydelle eivät olleet niin yhdenmukaisia, vaikka lopulta selvällä enemmistöllä liittoumaan haettiinkin. Useille kansanedustajille yhtäkkinen mielipiteen muutos Nato-jäsenyyttä kohtaan vaati perusteluja, ja tämän seurauksena keskusteluista voidaan erottaa useampia puhujatyyppejä. Puhujatyypit perustelevat kukin eri tavoin jäsenyyden hakemista tai sen vastustamista. Keskusteluissa puhujatyyppejä erottaa toisistaan erityisesti näkemykset turvallisuustilanteesta, ja sen tuomista riskeistä.

Populismi onnistuu herättämään tunteita. On todellakin todettava, että populistit osaavat vetää oikeista naruista saadakseen ihmiset ihastumaan – tai vaihtoehtoisesti vihastumaan itseään kohtaan. Populistinen retoriikka, viestintä ja narratiivi, jolla oma asia myydään ihmisille ja muutetaan ääniksi uurnilla, on hyvin tunteisiin vetoavaa. Kuitenkaan pelkästään tunteisiin, kuten mielipahaan, vetoaminen ei mielestäni selitä populistisen radikaalioikeiston viehätystä; taustalla on pidempiaikainen kehityskulku.

Keitä poliitikot todellisuudessa edustavat? Poliitikkojen edustuskäsitykset ja -roolit ovat tutkittuja erityisesti kansallisella tasolla, mutta alueellinen taso on jäänyt tutkimusta vaille. Uusi hallinnon taso ja uudenlainen mahdollisuus toimia poliittisena edustajana selkeästi sote-kysymyksiin rajatulla  päätöksenteon areenalla avaa ovet tutkia poliittista edustusta uudessa valossa.

Nykyhallitus on osoittanut puolessa vuodessa toimintakykynsä. Kokoomuksen, perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja RKP:n enemmistökoalitio on todennäköisesti ainoa riittävän kova vastus ay-liikkeelle. Suomalaista demokratiaa, hallitusmallia ja poliittista kulttuuria kannattaa kuitenkin tarkastella hyvän sään aikana. Ja ehkä juuri silloin.

Vuosi 2024 ja tulevat vaalit Euroopassa näyttävät kasvaako populistisen radikaalioikeiston kannatus tasaisesti yhä korkeammalle, kuten historiallisesti on havaittavissa vai onko nähtävissä jopa europarlamenttitason ”jytky”, joka muuttaa Euroopan unionin suuntaa radikaalisti oikeistolaisempaan asentoon.

Ajatuspaja Toivo ja WMCES julkaisevat kokoomateoksen, jossa eri alojen asiantuntijat esittävät näkemyksensä EU-Suomen kannalta keskeisistä kysymyksistä vihreästä siirtymästä työvoimapulaan ja turvallisuusympäristön muutoksesta oikeistopopulismin vahvistumiseen.