Vastahakoiset altavastaajat – Populistinen radikaalioikeisto Euroopan parlamentissa

 

 

Ensi vuonna 2024 EU-kansalaiset pääsevät jälleen äänestämään Euroopan parlamentin vaaleissa uudet edustajansa 705-paikkaiseen edustajainhuoneeseen. EP täyttää ensi vuonna pyöreitä, sillä kyseessä on historiallinen 10. Euroopan parlamentti. Viime vaaleista ja vuodesta 2019 tuntuu olevan jo pieni ikuisuus, sillä maailma ja Eurooppa on muuttunut viime vaaleista valtavasti.

Viimeiset viisi vuotta on kulunut rämpiessä kriisistä toiseen aina Brexitin toteutumisesta, Valko-Venäjän valtavista demokratiaprotesteista Bidenin voittoon ja Trumpin häviöön sekä tapahtuman jälkimainingeista korona-aikaan, Talibanien uuteen valtaannousuun, maailmanlaajuisen inflaation kiihtymiseen, ilmastonmuutoksen pahentumiseen ja Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa, joista viimeisimmät jatkuvat vailla lähitulevaisuudessa havaittavaa loppua.

Vaikuttaa siltä, että maailmanpolitiikan rytmi on muuttunut rajummaksi, ja sen tahtina toimivat kriisit, konfliktit ja koventunut retoriikka. Poikkeuksellisina aikoina myös poikkeukselliset poliitikot, populistit, opportunistit ja demokratian demagogit, hyötyvät olosuhteista.

Vuonna 2019 Euroopan konservatiiviset oikeistovoimat kokosivat aiemmin hajanaisen edustajajoukkonsa yhden katon alle ja perustivat parlamenttiin ns. ”nationalistisen internationaalin” – uuden puolueryhmän nimeltään Identiteetti ja Demokratia (ID). Populistiseen radikaalioikeistoon lukeutuva ryhmä koostuu yhdeksästä EU:n jäsenvaltion kansallisesta puolueesta ja heidän tavoitteenaan on palauttaa unionille menetetty itsemääräämisoikeus takaisin jäsenvaltioille, rajoittaa EU:n toimivaltuuksia jatkossa ja parantaa unionin ulkorajojen suojelua. Pro gradu -tutkielmassani tutkin ID:tä ja sen vaihtoehtoja Euroopan unionin politiikalle.

Tarjoaako tässä kontekstissa populistinen radikaalioikeisto ratkaisuja tai vaihtoehtoja valtavirtapolitiikkaan lukeutuviin poliittisiin liikkeisiin verrattuna? Vastaus on monenkeskinen; kyllä ja ei.

 

Populistinen radikaalioikeisto on tullut jäädäkseen

 

ID:llä tai populistisella radikaalioikeistolla ei ole kokonaisvaltaista ja kattavaa vaihtoehtopolitiikkaa valmiina. Euroopan parlamentissa ja EU:n päätöksenteossa ei ole perinteistä hallitus-oppositio -asetelmaa, johon kansalaiset ovat tottuneet kansallisissa parlamenteissa, vaan päätöksenteko EU-tasolla on monimutkaisempaa. Identiteetti ja Demokratia -ryhmä on paikkamäärältään parlamentin ryhmistä toiseksi pienin ja lisäksi suljettu muiden puolueryhmien taholta gordon sanitaire -tyylillä pois päätöksenteosta, joten vaikutusvalta EU-tasolla on hyvin rajallinen. Heidän politiikkansa koostuu pitkälti kritisoinnista, arvostelusta ja sivustahuutelusta EU:n toimia kohtaan. Mitä tai miten tahansa asioita hoidetaankin, on vastaus aina ”ei näin”.

ID edustaa Euroopan parlamentissa laajaa joukkoa tyytymättömiä EU-kansalaisia. ID ja populistinen radikaalioikeisto ovat omalla tavallaan myös symbolinen taho, joka ilmaisee avoimesti vastustavansa Euroopan unionia, sen politiikkaa ja integraation syventämistä. Mikäli yksilö kokee, että valtavirtapuolueita äänestämällä oma poliittinen tahto ei toteudu tai kokee jäävänsä poliittiseen ”kuolleeseen kulmaan”, eli omaa kantaa edustavia poliitikkoja ei löydy, mielipiteensä kanssa, voi kategorisesti järjestelmää vastustavasta poliittisesta liikkeestä löytyä omaa mielipidettä mukaileva ehdokas.

Toisen maailmansodan jälkeen valtavirtapuolueita edustavia puolueperheitä haastamaan ovat nousseet ainoastaan vihreät ja populistinen radikaalioikeisto, joista jälkimmäinen on saanut koko Euroopan kannalta merkittävää kannatusta. Kun länsimaista maailmaa repii poliittinen polarisaatio, mis- ja disinformaatio, ristiriitaiset totuudet sekä kansainväliset kriisit, eivätkä perinteiset puolueet vaikuta saavan aikaan ratkaisuja, vaikuttaa populististen puolueiden tarjoamat vaihtoehdot helposti houkuttelevilta. Populistinen radikaalioikeisto on tullut jäädäkseen, sillä sen ohut ja antagonistinen ideologia tarjoaa työkalut erinomaiseen navigointiin sekä suunnanmuutoksiin sosiaalisen median aikakaudella, jossa nopeus ja reagointikyky ovat modernin ajan tunnuspiirteitä.

 

Vastahakoisten vääjäämätön voitto?

 

Viimeisimmän Eurobarometrin mukaan 17 prosentilla on negatiivinen kuva Euroopan unionista ja 11 % EU-kansalaisista pitää huonona asiana sitä, että heidän maansa on Euroopan unionin jäsen. Kaikki eivät näe EU:ta mantereen pelastajana sekä pelkkää onnea ja autuutta tuovana voimana, vaan haluaisivat palata kansallisvaltioiden keskinäiseen yhteistyöhön unionitoiminnan sijaan ja palauttaa ”menetetyn” itsemääräämisoikeuden takaisin jäsenvaltioille.

Populistiset radikaalioikeistopuolueet Euroopassa ovat päässeet osaksi useita kansallisten maiden hallituksia, sillä heidän poliittinen viestinsä resonoi kansalaisissa; globalisaation, maahanmuuton ja monikulttuurisuuden sekä EU:n vastustus on monilta osin vastareaktio valtavirtapuolueiden harjoittamalle liberaalille ja kompromissihakuiselle politiikalle, jota Euroopassa on etenkin Neuvostoliiton hajoamisen ja Fukuyaman kuvaaman ”historian lopun” jälkeen harjoitettu.

Euroopan parlamentin poliittisten voimasuhteiden kannalta mielenkiintoinen kysymys on, että kuinka kauan eristämispolitiikkaa populistisen radikaalioikeiston suhteen voidaan harjoittaa? Monissa EU:n jäsenvaltioissa perinteisten puolueiden eristämisestä johtuva pitkä oppositiotaival on antanut pontta poliittiselle kritiikille ja populistinen radikaalioikeisto onkin saanut kasvaa oppositiossa, kunnes se on ollut kannatukseltaan liian suuri voima lukuun ottamattomaksi hallitusta muodostettaessa.

Vuosi 2024 ja tulevat vaalit Euroopassa näyttävät kasvaako populistisen radikaalioikeiston kannatus tasaisesti yhä korkeammalle, kuten historiallisesti on havaittavissa vai onko nähtävissä jopa europarlamenttitason ”jytky”, joka muuttaa Euroopan unionin suuntaa radikaalisti oikeistolaisempaan asentoon.

 

Pauli Haahti

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen maisteriohjelmassa opiskeleva graduntekijä. Lue Haahtin esittely ja lisätiedot Gradupaja-projektista: https://toivoajatuspaja.fi/tyon-alla/gradupaja/

Lue myös Haahtin ensimmäinen Gradupajan kirjoitus: Vastavoimana parlamentissa – EU-kriittiset unionin sisällä

Seuraa Pauli Haahtia Twitterissä.