Työelämän tasa-arvo sekä vanhempien ja lasten oikeudet. Vihdoin eduskuntavaaleihin syntyy keskustelu, joka koskettaa kaikkia suomalaisia konkreettisesti. Kyse on perhevapaajärjestelmän uudistamisesta.  Miten tästä tärkeästä ja kiinnostavasta aiheesta on syntymässä vaaliteema? Perhevapaauudistuksen lyhyt historia kuuluu näin.

Karkeasti ilmaistuna on kaksi tapaa osallistua poliittiseen päätöksentekoon: esittää ideoita ja ehdotuksia etukäteen tai osoittaa mieltä jälkikäteen. Molemmista tavoista löytyy esimerkkejä. Perhevapaauudistuksen kohdalla on pohdittu kiitettävästi läpi järjestökentän erilaisia malleja ja esityksiä. Hallituksen esitystä perhevapaiden uudistamisesta odotetaan lähipäivinä. Perhevapaiden uudistustarpeesta vallitsee yksimielisyys, mutta tyydyttävän mallin löytäminen tuntuu olevan työn takana. Eri tahojen esittämät mallit eroavat monin tavoin toisistaan.

Gallupit ja ennusteet eivät kerro vaalitulosta, mutta sen ne paljastavat, että vuoden 2018 presidentinvaali ei puoluetoimintaa imartele. Ennakkoäänestyksen päättyessä näyttää siltä, että kolmesta suosituimmasta ehdokkaasta kaksi on valitsijayhdistysten nimeämiä. Kolmannenkaan vaalimainoksissa tai kampanjasivuilla ei ole mainintaa taustapuolueesta.

Vuonna 2017 kovin poliittinen meteli syntyi Halla-ahon valinnasta perussuomalaisten johtoon, puolueen hajoamisesta ja hallitustyön jatkumisesta. Mutta mikä oli suunnitelmien ja sattumien suhde tapahtumaketjussa? Sattumatutkija, HTT Jukka Helttula arvioi toimittaja Lauri Nurmen teosta Perussuomalaisten hajoamisen historia. "Me voimme myös tehdä suunnitelmia erilaisten vaihtoehtojen varalta. Emme kuitenkaan ole täällä yksin. Lukemattomien muiden toiveet, ajatukset ja teot vaikuttavat siihen, mitä lopulta tapahtuu."

The Toivo Think Tank and the Wilfried Martens Centre for European studies had an seminar about Brexit. It was held in Edinburgh, Scotland on 9.-11.11.2017. Now available the publication of this seminar. Discussion about the future of the EU is very current on these days.

Maakuntavaalit olisi järkevää siirtää lokakuusta 2018 muutamalla kuukaudella eteenpäin. Muuten hallitus saa taakakseen kansanvallan katastrofin liittyen alhaiseen äänesysaktiivisuuteeen. Nykyiset maakuntavaltuustot on valittu keväällä 2017 kuntavaalituloksen perusteella. Istuvat maakuntavaltuustot voivat hyvin jatkaa työskentelyään kevääseen 2019 ja siten uudistukseen valmistautuminen ei myöhästy hallituksen suunnitelmasta.

Mitä voidaan sanoa vaaleista, jotka järjestetään ensimmäisen kerran? Maakuntavaalit käydään näillä näkymin ensi syksynä, mutta kansaa ei kiinnosta. Ehkä ei oikein poliitikkojakaan, eikä varsinkaan mediaa. Tylsät vaalit ovat merkittävä ongelma. Muutenkin rapautumisesta parjattu poliittinen järjestelmämme ei kestä sitä, että maassa järjestetään vaalit heikolla osallistumisasteella. Äänestysaktiivisuus on oiva mittari edustuksellisen demokratian toimivuudesta.

Poliittinen osallistuminen ei missään nimessä ole vain äänestyskoppiin asettumista, vaan se lähtee siitä, että järjestötyö, ehdokkuus, kampanjointi ja luottamustehtävät herättävät kansalaisissa innostuksen lähteä mukaan vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Mitä useampi on mukana politiikan tekemisessä, sitä paremmin tietoisuus yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta leviää. Jos äänestysaktiivisuutta halutaan nostaa ja edustuksellisesta demokratiasta pitää kiinni, puoluelähtöisestä osallistumisesta pitää tehdä houkuttelevaa ja mielenkiintoista.

Keskustelu poliittista virkanimityksistä on kiusallista seurattavaa. Poliitikot kiemurtelevat, rekrytoitavat häkeltyvät, kommentaattorit kiehuvat ja kansalaiset etääntyvät. Politiikan arvostus laskee ja joku ehdottaa jo virkamieshallitusta demokratiaa paikkaamaan.

Hallitusta pidetään kaikkivoipaisena hyvässä ja pahassa. Vanhemmuuden ja työmarkkinoiden tasa-arvoasioissa toiveet ovat nyt perhevapaauudistuksessa.