Äiti oli lähdössä töihin, mutta kuinka sitten kävikään?
Työelämän tasa-arvo sekä vanhempien ja lasten oikeudet. Vihdoin eduskuntavaaleihin syntyy keskustelu, joka koskettaa kaikkia suomalaisia konkreettisesti. Kyse on perhevapaajärjestelmän uudistamisesta. Miten tästä tärkeästä ja kiinnostavasta aiheesta on syntymässä vaaliteema? Perhevapaauudistuksen lyhyt historia kuuluu näin.
Tarina alkaa Lappeenrannasta kesäkuussa 2016: Petteri Orpo valitaan kokoomuksen puheenjohtajaksi. Puheessaan Orpo nostaa esiin tarpeen uudistaa maan perhevapaajärjestelmä – Suomessa äidit kantavat vastuun pienten lasten kotihoidosta yli 90-prosenttisesti ja naisten palkka- ja urakehitys laahaa tämän vuoksi miesten jäljessä.
Naapurimaassa Ruotsissa vapaat jakautuvat vanhempien kesken tasaisemmin, ja perhevapaamalli mahdollistaa paremmin esimerkiksi osa-aikatyön tekemisen samaan aikaan perhevapaiden kanssa. Perhevapaauudistuksella olisi tasa-arvon lisäksi mahdollisuus edistää työllisyyttä. Perheiden arki helpottuisi.
Puheenjohtaja Orpo jatkaa perhevapaauudistuksen ajamista. Marraskuussa 2016 hän linjaa, että kuntavaaleissa kokoomukselle yksi kärkiteemoista on paremman työelämän edistäminen: työn ja perheen yhteensovittaminen, naisten työmarkkina-aseman parantaminen ja perhevapaauudistus.
Joulukuussa 2016 hallituskumppani keskusta julkaisee oman mallinsa perhevapaauudistuksesta. Malli on enemmän tavoitteellinen kuin konkreettinen. Isille halutaan pidempi kiintiö ansiosidonnaisista perhevapaista ja kotihoidontukeen esitetään porrastusta siten, että alle kaksivuotiaiden lasten osalta tuki olisi suurempi, ja yli kaksivuotiaiden osalta pienempi. Lukuja ei mallissa mainita.
Kokoomus esittelee oman Kokoomusnaisten johdolla valmistellun perhevapaamallinsa helmikuussa 2017. Mallissa on paljon yhtymäkohtia esimerkiksi SAK:n esittämään perhevapaamalliin, ja siinä on selvä ehdotus perhevapaiden jakamisesta.
Perhevapaauudistus koskettaa kaikkia
Perhevapaiden uudistamista pidetään tärkeänä asiana. Tästä kertoo esimerkiksi se, että useat järjestöt laativat ja julkaisevat omia mallejaan. On löytynyt poliittinen kysymys, jonka ratkaiseminen koetaan merkitykselliseksi läpi koko yhteiskunnan. Helmikuussa 2017 kokoomus vaatii perhevapaauudistusta hallituksen puolivälitarkasteluun.
Hallituksen puoliväliriihessä sovitaan perhevapaisiin liittyen varhaiskasvatusmaksujen alentamisesta. Tutkimukset osoittavat varhaisina vuosina saadun varhaiskasvatuksen olevan koko kasvatuspolun vaikuttavinta aikaa, ja varhaiskasvatus myös tasaa lasten taustoista johtuvia eroja.
Esimerkiksi Ruotsissa kolmevuotiaiden lasten osallistumisaste varhaiskasvatukseen on noin 96 %, kun taas Suomessa vastaava osallistumisaste on vain 68 %.
Toukokuussa 2017 Orpo toteaa kokoomuksen puoluevaltuustossa pitämässä puheessaan Jyväskylässä, ettei perhevapaiden uudistaminen tällä hallituskaudella jää kiinni kokoomuksesta. Elokuussa Orpo vaatii asiaa budjettiriiheen.
Pääministeripuolue keskusta suostuu ottamaan uudistuksen hallituksen työlistalle. Uudistukselle asetetaan keskustan vaatimuksesta kuitenkin erittäin tiukat reunaehdot. Myöhemmin saatetaan huomata, että ehdot käytännössä vesittävät vaikuttavan perhevapaamallin luomisen.
Hallitus sopii budjettiriihessä, että uudistus saadaan valmiiksi vuoden loppuun mennessä, ja että se astuu voimaan vuoden 2019 alusta.
Paljon työtä uudistuksen synnyttämiseksi
Syksyn 2017 aikana uudistusta valmistellaan työryhmissä. Puolueet ja järjestöt esittelevät edelleen omia ehdotuksiaan ja mallejaan. Vuodenvaihteessa hallitukselta odotetaan uutisia perhevapaauudistuksesta, mutta asetettu takaraja venyy. Julkisuudessa pohditaan, onko uudistus ylipäätään tapahtumassa – hallitus vakuuttaa näin olevan.
Helmikuussa 2018 peruspalveluministeri Annika Saarikko ilmoittaa yksipuolisesti median välityksellä kaatavansa uudistuksen: sopijaosapuolia tyydyttävää, keskustan vaatimia reunaehtoja täyttävää mallia ei olla onnistuttu löytämään. Kokoomuslaiset reagoivat voimakkaasti – kuten myös uudistusta proaktiivisesti ideoineet järjestöt. Kenellekään ei jää epäselväksi, mikä puolue torppasi uudistuksen.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen vaatii perhevapaauudistuksen käsittelyä hallituspuolueiden puheenjohtajien muodostamassa triossa. Orpo tukee vaadetta, ja asia otetaankin trion käsittelyyn – tuloksetta.
Heti kokouksen päätyttyä Sipilä julkaisee blogikirjoituksen, jossa selittää uudistuksen kaatumista. Trion kokouksessa ei ilmeisimmin olla edes yritetty päästä sopuun. Julkisuudessa näyttää siltä, että trion neuvottelut olivat nimelliset. Hallitusta on syytetty teatterista vaalikauden aikana aiemminkin, joten manööveri ei ole omiaan lisäämään luottamusta.
Uudistus siirtyy seuraavalle vaalikaudelle
On harmillista, ettei Sipilän hallitus onnistunut uudistamaan perhevapaajärjestelmää, vaikka puolueet ja järjestöt olivat yksimielisiä nykyjärjestelmän toimimattomuudesta. Toisaalta on parempi tehdä näin tärkeä työelämä- ja tasa-arvouudistus kunnolla kosmeettisen korjauksen sijaan.
Positiivinen puoli asiassa on, että perhepolitiikasta syntyy nyt tärkeä, jopa ratkaiseva teema eduskuntavaaleihin. Puolueilta odotetaan arvoihin perustuvia konkreettisia linjauksia. Ministeri Grahn-Laasonen on jo ilmoittanut, että kokoomus löytää vielä kumppanit uudistuksen tekemiseen ja että asia kirjataan seuraavaan hallitusohjelmaan.
Äänestäjlle on tehtävä selväksi, miten valtaan pyrkivät puolueet ja ehdokkaat suhtautuvat työelämän tasa-arvoon, naisten työmarkkina-asemaan ja lasten tasavertaiseen oikeuteen osallistua varhaiskasvatukseen. Pitää kysyä, ketkä ovat valmiita uudistukseen, joka konkreettisesti lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Muutokseen, joka on kannustava ja joka haastaa patriarkaaliset rakenteet. Reunaehtoja saa olla, mutta niiden ei pidä perustua saavutettujen etujen puolustamiseen vaan näkemykseen tulevaisuudesta.