Sirkus

Perussuomalaiset aikoo nimetä Laura Huhtasaaren presidenttiehdokkaaksi. Ilta-Sanomat (4.8.) ennustaa vaaleista poliittista sirkusta. Näin käykin, jos uutisia tehdään ­populistiehdokkaan ulostuloista sitä mukaa, kun tämä viljelee niitä haastatteluissa, paneeleissa tai sosiaalisessa mediassa.

Mitä räväkämpi yksinkertaistus, sitä toimivampi klikkiotsikko. Populismi toimii pitkälti samalla logiikalla kuin sensaatiojournalismi. Molemmissa toimii henkilövetoinen, tunteisiin vetoava ja yksinkertaistava tapa käsitellä yhteiskunnan monimutkaisia kysymyksiä.

Media taas on yhä enemmän riippuvainen kävijä- kuin lukijamääristä, koska verkon mainostulot pohjaavat juttujen avaamiseen. Jutun huomioarvo ratkaisee helposti enemmän kuin uutisarvo. Siksi monet muutkin kuin iltapäivälehdet keräävät varsinkin verkossa tuloja räväkällä tyylillä – ja jos jutun jättää tekemättä, jokin toinen tiedotusväline korjaa potin. Näin ­ollen ei-kaupallinen Ylekin on äkkiä muiden toimijoiden pukemassa pakkopaidassa.

Vuoden 2011 jytkyksi ristitty vaalitulos syntyi pitkälti tiedotusvälineiden luomasta perussuomalaiset-ilmiöstä. Puolueesta ja sen kampanjasta tuli vaalien puheenaihe itsessään.

Presidentinvaaleissa julkisen keskustelun tilan pitää olla avoin erilaisille ajatuksille Suomen tulevaisuudesta kansain­välisessä maailmassa. Vaaleista ei soisi tulevan yhden ehdokkaan näytelmä, jossa huomio keskitetään populistisiin heittoihin, niiden tuomitsemiseen, ehdokkaan pilkkaamiseen ja lumipallon lailla kasvavan ilmiön perkaamiseen.

Jokaisella tiedotusvälineellä on presidentinvaaleissa mahdollisuus osoittaa, tehdäänkö journalismia uutiskriteereillä vai populismin ehdoilla.

 

Sini Ruohonen

 

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 7.8.2017