Gradupaja: Miltä näyttäisi first-past-the-post -vaalijärjestelmä Suomessa?
Suomen vaalijärjestelmä on pysynyt samanlaisena siitä lähtien, kun eduskunta korvasi säätyvaltiopäivät vuonna 1906. Käytössämme on useamman edustajan vaalipiireihin perustuvaa suhteellinen vaalitapa, jonka tulokset lasketaan D’Hondtin laskukaavalla. Mutta miltä poliittinen kenttä näyttäisi, jos Suomessa käytettäisiin enemmistövaalitapaa, jossa jokaisesta vaalipiiristä valittaisiin vain yksi, eniten ääniä saanut ehdokas? Nykyisellä eduskunnan koolla se siis tarkoittaisi 200 erillistä vaalipiiriä.
Vaalitapa vaikuttaa lopputulokseen
Suhteellista vaalitapaa pidetään useimmiten hyvänä järjestelmänä, sillä sitä käytettäessä paikkajako vastaa melko suoraan kansalaisten äänestyskäyttäytymistä. 30 prosenttia äänistä saanut puolue saa siis noin 30 prosenttia paikoista. Tämän vuoksi 1900-luvun aikana useat maat ovatkin siirtyneet aiemmin yleisestä, mutta epädemokraattisena pidetystä enemmistövaalitavasta suhteelliseen valitapaan. Poikkeuksen muodostavat lähinnä Iso-Britannia ja sen entiset siirtomaat, joissa joitain poikkeuksia lukuunottamatta käytetään edelleen enemmistövaalitapaa.
Enemmistövaalitapa, jota kutsutaan englanninkielisissä maissa nimellä first-past-the-post, perustuu siihen, että eniten ääniä saanut ehdokas voittaa. Vaalipiirejä on yhtä monta kuin lakiasäätävässä elimessä paikkoja ja jokaisen vaalipiirin eniten ääniä saanut ehdokas valitaan. Tulokset eivät yleensä ole suhteellisia. Malli suosiikin puolueita, jotka ovat kooltaan suuria tai joilla on tietylle maantieteelliselle alueelle painottunut kannatus. Enemmistövaalitavalle olennainen piirre on nk. Duvergerin laki, jonka mukaan enemmistövaalitapa johtaa kansalaisten taktisen äänestyskäyttäytymisen vuoksi ennemmin tai myöhemmin kaksipuoluejärjestelmään.
Sekä suhteellisessa vaalitavassa että enemmistövaalitavassa on hyvät ja huonot puolensa. Suhteellinen vaalitapa varmistaa, että lakiasäätävän elimen koostumus vastaa mahdollisimman hyvin annettujen äänien jakaumaa. Haittapuolena on, että tämän vuoksi mukana on usein paljon pieniä puolueita ja hallituksen muodostaminen voi vaatia suuriakin kompromisseja kaikilta osapuolilta. Enemmistövaalitavassa on usein taas yksi selvä voittajaryhmä, joka pystyy toteuttamaan haluamaansa politiikkaa ilman tarvetta kompromisseille, mutta paikkajakauma ei toisaalta heijasta suoraan vaalitulosta.
Suhteellisesta enemmistövaalitapaan siirtyminen harvinaista
Historiallisesti enemmistövaalitavasta on siirrytty suhteelliseen vaalitapaan ja muutokset toiseen suuntaan ovat olleet harvinaisia. 2010-luvulla etenkin Itä-Euroopassa vaatimus enemmistövaalitavan käyttöönotosta on kuitenkin noussut poliittiseen keskusteluun. Asiasta on käyty laajaa yhteiskunnallista keskustelua esimerkiksi Tsekissä ja Puolassa, jossa jälkimmäisessä järjestettiin aiheesta jopa kansanäänestys. Kysyntää enemmistövaalitavan tarjoamille selkeille voittajille siis on olemassa.
Suomessa laajat koalitiohallitukset ovat olleet aina normi. On kuitenkin hyvin mahdollista, että tulevaisuudessa Itä-Euroopassa syntyneet ajatukset voisivat nousta esille Suomessakin. Populismin nousu ja vaatimukset tehokkaammasta päätöksenteosta saattavat johtaa siihen, että vaalijärjestelmään kaivataan muutoksia.
Millainen olisi suomalainen enemmistövaalitapa käytännössä?
Selvitän siis gradussani, miltä eduskunnan kokoonpano näyttäisi, jos sen valitsemiseen käytettäisiin enemmistövaalitapaa. Analysoin myös sitä, mitkä puolueet hyötyisivät kyseisestä vaalitavasta ja mitkä eivät.
Ensimmäiseksi olen jakanut Suomen kahteensataan noin 27 000 asukkaan vaalipiiriin, käyttäen apunani Väestörekisterikeskuksen dataa äänestysalueista. Vaikka asukasluvultaan nämä vaalipirit olisivatkin samankokoisia, maantieteellisesti niiden koko vaihtelisi merkittävästi. Siinä missä Helsingissä yksittäisellä kaupunginosalla olisi oma kansanedustaja, Pohjois-Lapissa vaalipiirit olisivat taas satojen neliökilometrien laajuisia.
Tutkielmaani tulee kuulumaan myös kaksi erilaista mallia, joiden kautta analysoin tuloksia: puoluemalli ja blokkimalli. Ensimmäisessä tutkin vuosien 2011, 2015 ja 2019 vaalitulosten perusteella, miten äänet olisivat näissä vaalipiireissä jakautuneet olemassaolevien puolueiden kautta. Toisessa mallissa analysoin näitä tuloksia tarkemmin ja pyrin rakentamaan hypoteettisen, Duvergerin lain mukaisen kaksipuoluejärjestelmän vaalipiirien äänestystulosten perusteella. Tämä jälkimmäinen malli siis käytännössä kertoisi, millaiset voimasuhteet vallitsisivat, jos Suomeen vakiintuisi Duvergerin lain mukainen vasemmisto- ja oikeistoblokista koostuva kaksipuoluejärjestelmä.
Vaikka tutkimukseni kohde on puhtaan hypoteettinen ja toteutumismahdollisuudet lähivuosikymmeninä lienevät olemattomat, koen hyväksi, että aiheesta löytyy tämän jälkeen edes jonkinlaista tutkimusta. Enemmistövaalitavan potentiaalisia vaikutuksia Suomen näkökulmasta ei ole koskaan aikaisemmin tutkittu. Toivottavasti tutkielmani herättää keskustelua vaalijärjestelmän ja muiden institutionaalisten päätösten vaikutuksesta vaalituloksiin ja mahdollisesta vaalijärjestelmäuudistuksesta ylipäätään.
Arttu Rintanen
Kirjoittaja on Ajatuspaja Toivon gradupajalainen, joka tekee valtio-opin pro gradu -työtään Tampereen yliopistossa. Rintasen tutkielmassa esitellään enemmistövaalitavan käyttöönoton potentiaalisia vaikutuksia suomalaisten puolueiden voimasuhteisiin.
Lue tästä, mistä Gradupajassa on oikein kyse!