On hyvä, jos yksilöt tekevät ilmastomielessä omia kulutusvalintojaan, mutta usein hinta ratkaisee valinnan. Pelkkä vero ilman parempaa vaihtoehtoa on vain lisärasite, joka iskee eniten pienituloisiin. Uudella teknologialla, ohjauksella ja kansainvälisillä sopimuksilla ilmastonmuutoksen torjuntaan saadaan mukaan nekin, jotka sitä vähättelevät.

Porvarillinen identiteetti lähtee yksilön itsemääräämisoikeudesta ja vapaudesta toteuttaa itseään valitsemillaan tavoilla, kunhan toiminnassaan kunnioittaa muiden vastaavia vapauksia. Loogisesti porvari kannattaa vapautta myös yhteiskunnallisina oloina, mukaan lukien taloudellinen toiminta. Vapauden mahdollistava yhteiskunta tarvitsee selkärangakseen instituutiot, jotka tuottavat ja ylläpitävät yhteiseen hyvään tähtäävät pelisäännöt.

Onnettomuuksiin kuin myös tarkoituksellisesti aiheutettuihin ongelmiin liittyy tyypillisesti ennakoimattomia piirteitä, jotka haastavat tarkkarajaisesti määritetyt toimivaltuudet. Jotta yhteiskunnassa selvitään vaikeista tilanteista, on lainsäädännön mahdollistettava eri toimijoille riittävä tilanteen edellyttämä joustavuus. Tämä taas lyö korvalle vahvoille toimivaltuuksille ominaista tarkkarajaisuuden vaatimusta.

Ajatuspaja Toivo on julkaissut kirjan kiertotaloudesta. Se käsittelee aihetta viidestä eri näkökulmasta: Teollisuuden, liikenteen ja logistiikan, raaka-aineiden ja energian sekä kaupunkien ja Euroopan tason päätöksenteon kautta.

Meidän suomalaisten kannalta oleellisinta ei ole se, mitä ympärillämme tapahtuu, vaan se miten siihen reagoimme. Vaarallisin yhteiskuntamme uhkakuva on sisäisen yhtenäisyytemme mureneminen ja eripuraisuuden lisääntyminen. Se on myös yhä vahvemmin esiintyvän hybridivaikuttajan keskeisin tavoite.

Vihreiden ja vasemmistoliiton CAP-kritiikistä unohtui kokonaan puolueiden oma rooli Suomen hallituksessa. On nimittäin kiistatonta, että niiden kritisoima Euroopan parlamentin kanta on ilmasto- ja ympäristöpolitiikan näkökulmasta huomattavasti Suomen kantaa edistyksellisempi.

Suomen poliittisen keskustelun vakioaiheeksi on muodostunut eriarvoisuus ja sen vähentäminen. Varsin laajalta vaikuttaa konsensus, jonka mukaan eriarvoisuus on Suomessa ensinnäkin suuri ongelma, ja se lisäksi on kasvussa.

Johtajat määrittelevät roolinsa kahden kehitysmission kautta. Ensimmäinen on yrityksen digitaalisuuden lisääminen – joko vanhojen prosessien, palveluiden ja tuotteiden digitalisoimisen tai täysin uusien liiketoimintamallien kehittämisenä. Toinen missio on henkilöstön ja käyttäytymisen muuttaminen osaksi nykyistä digitaalista toimintakenttää. Erityisesti jälkimmäinen vaatii koulutusta sekä muutosjohtamista -ja viestintää.

Kriisi on osoittanut EU:n keskeneräisen valmistautumisen vastaaviin poikkeustilanteisiin, mikä vaikuttaa väistämättä keskinäiseen luottamukseen unionissa.  Sekä unionin passiivisuus epidemian alkuvaiheessa että aktiivisuus 750 miljardin euron arvoisen elpymisvälineen toteuttamisessa ovat omiaan luomaan jakolinjoja jäsenmaiden välille.