Eurovaalien lopulliset tulokset ovat vahvistuneet eri puolilla Eurooppaa ja uudet puolueet valinneet parlamenttiryhmiään. Liberaalit ja nationalistit ovat eurovaalien suurimpia voittajia. Kokoomuksen EPP-ryhmä jatkaa parlamentin suurimpana, mutta kärsii vaalitappion. Ohessa vaalien kolme suurinta voittajaa ja kolme häviäjää.

Monien yhteiskunnallisten muutosten keskellä myös puolueet ovat risteyksessä. Jos puolueet eivät uudistu, niiden rooliksi jää sinnitellä kampanjakoneistoina, jotka allokoivat muutaman vuoden välein rahaa ja ihmisiä sopiville paikoille. Tällöin uudistuminen on lähinnä organisaatiokaavioiden taiteilua. Vaihtoehtona on kuitenkin löytää puolueista jälleen se tarpeellinen uudistusvoima, joka esittää ratkaisuja ja luo toivoa paremmasta huomisesta.

Uudellamaalla on ehdolla sekä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne että SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman. Kaksikko pyrkii johdattamaan puolueensa lisäpaikkaan puheenjohtaja Rinteen pääministeriehdokkuudella. Kaksikon harmiksi eduskuntapuolueiden suuruusjärjestystä ei mitä todennäköisemmin ratkaista Uudellamaalla. Se kisa käydään tällä kertaa aivan toisissa vaalipiireissä.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa on ehdolla suhteellisesti vähemmän nuoria aikuisia kuin kertaakaan 2000-luvulla. Ehdolla on yhteensä 482 alle 35-vuotiasta henkilöä, mikä tarkoittaa 19,5 prosenttia kaikista ehdokkaista. Nuorten aikuisten osuus täysi-ikäisestä väestöstä on noin 26 prosenttia. Aikaisemmat vaalit eivät myöskään lupaa menestystä nuorille aikuisille, sillä heitä valitaan suhteellisesti vähemmän kuin mitä heitä asetetaan ehdolle. Nuoret ehdokkaat keräävät kaiken kaikkiaan vähemmän ääniä kuin vanhemmat ehdokkaat.

Juuri Obaman viestintästrategia erotti hänet muista kandidaateista, vaikka ei hän suinkaan ollut heistä ainoa, joka käytti Twitteriä. Obaman nähtiin viestintätiiminsä kanssa ymmärtävän Twitterin todellisen luonteen, eli vuorovaikutteisuuden. Näin Obama-hype oli valmis ja lopputuloksen tiedämmekin.

Yksi tulevien pääministerivaalien kiinnostavimmista vaalipiireistä on Varsinais-Suomi, jossa ehdolla on kolmen ministerin Petteri Orpon (kok.), Anne-Mari Virolaisen (kok.) ja Annika Saarikon (kesk.) lisäksi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Keskustan osalta kannatusta painaa osaltaan alas luonnollinen hallitusvastuun taakka sekä trendinomaisesti laskevat galluptulokset. Lisäksi useampi istuva edustaja luopuu paikastaan myös Oulun vaalipiirissä. Puolueen listoilta puuttuu monia istuvia edustajia. Näin ollen yli 35 000 keskustaa v. 2015 vaaleissa äänestänyttä etsii nyt itselleen uuden ehdokkaan.

Keskustan voiton teki vuonna 2015 herrakerho, joka ei nyt ole ehdolla. SDP:ssa naisten tulos on parantunut vaali vaalilta, mutta riittääkö se nousuun suurimmaksi puolueeksi? Kokoomuksen ehdokasasettelussa ratkaisevaa on uusien ääniharavien löytäminen.

Suomessa hallituksen syntyyn tarvitaan tasavallan presidentin nimitys ja yli puolet eduskunnassa annetuista äänistä. Ruotsissa hallituksen syntyyn riittää valtiopäivien puhemiehen esitys ja se, että yli puolet valtiopäiväedustajista ei vastusta sitä.

Vaikka Euroopan unionista on kasvanut globaalisti merkittävä ihmisoikeustoimija, on unioni kohdannut viime vuosina myös merkittäviä ihmisoikeusongelmia unionin jäsenvaltioiden sisällä. Näistä rajuimmat esimerkit lienevät Puola ja Unkari.