Gradupaja: Vastavoimana parlamentissa – EU-kriittiset unionin sisällä

 

Euroopan unionin parlamentissa operoivan ID-ryhmän politiikka perustuu kritisointiin ja integraation vastustukseen. Gradututkielmassani tarkastelen, tarjoaako Identiteetti ja demokratia -ryhmä aidosti vaihtoehtoa kansalaisille, vai onko tarkoitus vain nostaa kannatusta populistisen politiikan kautta?

 

Politiikka on muutosta. Kuitenkin tällä hetkellä samaan aikaan vaikuttaa olevan useita erilaisia limittäisiä muutosprosesseja käynnissä. Perinteiset poliittiset vaikuttamiskeinot vaikuttavat olevan liian jähmeitä, suorastaan ajasta jälkeenjääneitä. Kun valtioita ja valtioiden yhteenliittymiä haastetaan sekä sisäisten, että ulkoisten tahojen tiimoilta ja megatrendit pakottavat poliittisia päätöksentekijöitä olemaan reaktiivisia, on paine edustuksellisen demokratian edustajalla suuri.

 

Hyvin nopeasti politiikasta tulee täten yksinkertaistavaa. Haastavien ilmiöiden samanaikaiselle tapahtumiselle halutaan löytää yksinkertainen selittäjä. Muun muassa näiden hankalasti ymmärrettävien poliittisten tapahtumien yhteentörmäyksissä populismi ja ”ennen oli paremmin” -ajattelua soveltava politiikka saa jalansijaa. On tieteen, päätöksentekijöiden ja useiden muiden toimijoiden näkökulmasta edullista, että ilmiöitä tutkitaan avoimesti ja uskalletaan esittää kysymyksiä todellisuuden luonteenlaadusta.

 

Usein tutkielmat sekä muut kirjoitelmat alkavat määrittelyllä; ”Politiikka on sitä ja tätä. Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Politiikka on Arkadianmäellä. Politiikka on Brysselissä.” Itse ajattelen, että kukaan ei pääse politiikkaa pakoon. Politiikkaa ei tapahdu ainoastaan vaaleissa, vaan se tapahtuu päivittäin, kun Suomi tai Euroopan unioni tekee muutoksia kohdistuen aina kuntalaisesta kansainvälisiin suhteisiin. Asioita kielletään ja asioita sallitaan. Lakeja hyväksytään, lakeja muutetaan, lakeja hylätään. Politiikka koskettaa meitä kaikkia.

 

Politiikan suola onkin siinä, kuinka sitä tehdään. Millaisia keinoja poliittisten tavoitteiden ajamiseksi käytetään? Millaiseen arvomaailmaan politiikka perustuu, ja kuinka ajetut asiat perustellaan?

 

Minä olen kiinnostunut siitä, kuinka Euroopan unionin parlamentissa toimiva ryhmittymä ”Identiteetti ja demokratia” (ID) näkee politiikan. Minkälaista politiikkaa kyseinen unionin parlamenttiryhmä, joka koostuu useista EU-maiden kansallisista parlamenttiryhmistä, ajaa ja tarjoaa Euroopan unionin kansalaisille?

 

Päätöksenteon tulisi perustua todelliseksi todettuun tietoon, jonka tutkijat ja riippumattomat tahot voivat vahvistaa. Politiikka kykenee parhaimmillaan palvelemaan kaikkia kansalaisia, kun päätöksentekijät tietävät todeksi sen, millaisessa tilanteessa olemme. Kaiken tulee lähteä tinkimättömästä ja kestävästä totuuspohjasta. Kuitenkaan näin ei tapahdu käytännön politiikan harjoittamisessa. Eurooppalaisessa mittakaavassa yksi vuosituhannen merkittävimmistä populismin voitoista on Iso-Britannian eroaminen Euroopan unionista. Kyseinen tapahtuma perustui monilta osin opportunististen poliitikkojen valheisiin. Tänään Brexit näyttäytyykin maan kansalaisille mahalaskuna sekä tappiona, jota koronapandemia vahvistaa. Kärsijänä ovat normaalit työssäkäyvät kansalaiset – osittain samat, jotka äänestivät uniosta lähtemisen puolesta.

 

Populismiin ja kestämättömään totuuspohjaan pohjaava politiikka ei tuota kansalaisten kannalta parasta mahdollista ratkaisua, kuten huomaamme entisen unionijäsenen kohdalla. Onkin tärkeää totuuden ja kokonaisvaltaisesti kestävän politiikan kannalta tutkia erilaisten puolueiden politiikan sisältöä sekä populismia.

 

Vaikeasti ennustettava tulevaisuus

 

Euroopan unioni ja sen jäsenmaat kohtaavat tulevaisuudessakin useita haasteita. Kuten ilmastonmuutos, digitalisaatio, maahanmuutto ja syvenevä eriarvoisuus vain muutamia mainitakseni. Sosiaalinen- ja perinteinen media ovat informaation sekä keskustelualustojen tarjoajia ihmisille. Edellä mainituissa kanavissa käydään ja tehdään muiden muassa politiikkaa; poliitikot, toimittajat, edunvalvojat ja muut jonkinlaisella agendalla varustautuneet ihmiset tarjoavat sekä kirjoittavat omia näkemyksiään maailmasta ja kansalaiset kykenevät ottamaan kantaa erinäisiin aiheisiin. Tietoa on siis tarjolla. Mutta millaista tietoa? Etenkin sosiaalisessa mediassa on paljon dataa, jota ei voi lukea todeksi tai faktaksi.

 

Todellisuus näyttäytyykin nykypäivänä hajanaisena, pirstaloituneena, useiden limittäisten totuuksien summana, jossa yksilö voi valita millaisia asioita haluaa mediasta lukea, eikä vastakkaisen mielipiteen omaavia ihmisiä tai medioita tarvitse lukea omalta ”etusivultaan”. Mediasyöte näyttää siis tänään toinen toisistaan erilaiselta, algoritmeihin sekä käyttökokemukseen perustuvalta kokonaisuudelta. Ja näin saakin olla. Ongelmaksi tämä voi tosin muodostua, kun todellisuudet törmäävät politiikassa yhteen.

 

Identiteetti ja demokratia -ryhmä tarjoaa sosiaalisessa mediassa kansalaiselle omaa asiaansa ajavan, ketterän vaikutusalustan, jossa voi matalalla kynnyksellä ottaa kantaa ja kertoa mielipiteensä päivänpolitiikan tapahtumista. Algoritmien logiikan mukaan mitä enemmän kuluttaa tietyn kanavan tai kiinnostuksen kohteen sisältöä, sitä enemmän samankaltaista sisältöä tarjotaan. Ennen sosiaalisen median aikaa kaikki lukivat samat sanomalehdet ja katsoivat samat uutiset. Tänään syöte perustuu siihen, millaisia asioita olet kuluttanut ja millaista politiikkaa seuraat.

 

Kompromissihaluttomuus

 

Politiikka on asioiden hoitamisen lisäksi arjessa tehtyjä kompromisseja. Kun yhdelläkään poliittisella ryhmällä ei ole enemmistöä, jonka turvin päättää asioista yksin, tarvitaan yhteistyötä. Poliittisen yhteistyön tekeminen on kuitenkin erittäin haastavaa, jos poliitikot elävät erilaisissa todellisuuskäsityksissä ja yhteisiä sovittavia asioita ei edes suurpiirteisellä tasolla löydy. Suomessakin puolueiden nuorisojärjestöt ja erilaiset sidosryhmät ovat kieltäytyneet edes osallistumasta paneelikeskusteluun, mikäli sinne osallistuu eri poliittiselta laidalta tuleva ryhmä.

 

Esimerkiksi, poliittinen ryhmittymä A suhtautuu kielteisesti maahanmuuttoon ja ilmastonmuutokseen sekä näkee, että parempi tulevaisuus saadaan muun muassa kevyemmällä verotuksella, perinteisten arvojen kannatuksen avulla ja löyhemmällä integraatiolla. Poliittinen ryhmittymä B taas kokee ilmastoteot, kansainvälisyyden edistämisen, verojen noston sekä integraation syventämisen politiikassa keskeisiksi ongelmanratkaisukeinoikseen.

 

Vanha sanonta: ”ihmisestä ei tarvitse pitää, mutta hänen kanssaan tulisi tulla toimeen” pätee mielestäni politiikassakin. Mikäli poliittisesti eri mieltä olevaan suhtaudutaan jo ennen neuvotteluja ”vastustajana” tai ”vihollisena”, joka tulee voittaa, on asenne väärä kansalaisten olojen parantamisen kannalta. Yhteistyön edistämistä ei auta jatkuva sosiaalisessa mediassa, etenkin Twitterissä, käytävä mielipiteiden välinen sota ja loanheitto. Sosiaalisen median vihan ja väärän tiedon tuoman vyöryn seuraukset nähtiin viime vuonna Yhdysvalloissa, kun presidentti Trumpin kannattajat valtasivat Capitolin aikeenaan estää demokraattinen vallanvaihdos.

 

Identiteetti ja politiikka -ryhmä edustaa osaltaan edellä kuvaamaani ryhmää A. Heidän tapansa tehdä politiikkaa on yksinkertaistava, vastakkainasetteleva ja nojaa ihmisten tyytymättömyyden lietsontaan.

 

ID-ryhmä tutkimuksen kohteena

 

Identiteetti ja demokratia -ryhmä on Euroopan parlamenttiin kuuluva ryhmä, joka on perustettu 12.6.2019. Siihen kuuluu 71 jäsentä kymmenestä eri puolueesta. Suomesta mukana on Perussuomalaiset r.p. (PS), joista jäseninä ovat Teuvo Hakkarainen ja Laura Huhtasaari.

 

ID-ryhmän politiikassa korostuu eurooppalaisnationalististen oikeistopopulististen puolueiden yhteenvedos. He haluavat vähentää integraatiota, suojella kansalaisia ja identiteettiään vastustamalla maahanmuuttoa, korostaa sananvapautta, turvallistaa rajoja valvonnalla sekä estää Turkkia tulemasta EU:n jäseneksi. Tavoitteet ovat Identiteetti ja demokratia -ryhmän perussäännössä määriteltyjä asioita, joihin he politiikassaan pyrkivät.

 

Erikseen taas listataan viisivuotiskauden 2019–2024 painopisteet seuraavanlaisesti. Identiteetti ja demokratia haluaa palauttaa menetettyä itsemääräämisoikeutta takaisin Euroopan unionilta, suojella ulkorajoja sekä palauttaa laittomat siirtolaiset ja maahanmuuttajat takaisin lähtömaihinsa, edistää ja suojella eurooppalaista sivilisaatiota sekä kristillistä perimää. Lisäksi ID vastustaa euroalueen yhteistä talousarviota ja EU-verotusta. Lyhyesti siis ID haluaa palauttaa, suojella, edistää ja vastustaa. (ID:n perussääntö, 2019).

 

ID:n poliittinen ohjelma sekä poliittiset tavoitteet tekevät parlamenttiryhmästä mielestäni mielenkiintoisen tutkimuskohteen. EU-skeptisen ja -kriittisen ryhmän Euroopan unionin sisällä, joka kertoo avoimesti haluavansa palauttaa päätösvaltaa EU:lta takaisin jäsenvaltioille ja näkee demokratian toteutuvan parhaiten ainoastaan itsenäisissä kansallisvaltioissa, vastustaen täten ”eurooppalaisen supervaltion luomiseen tähtäävää kehityskulkua”.

 

Euroopan parlamentissa ei ole olemassa samankaltaista oppositioasetelmaa kuin kansallisissa parlamenteissa, johtuen EU:n lainsäätämisjärjestyksestä. ID-ryhmän politiikkaa, sekä ajamia arvoja voikin tarkastella tutkimuksellisesti tietyiltä osin oppositiopolitiikan tekemisenä parlamentin sisällä.

 

Tutkimuskysymyksenäni on: tarjoavatko EU-skeptiset tahot poliittista vaihtoehtoa Euroopan unionin politiikalle? Tällä viittaan juurikin ID-ryhmään, sekä sen sisällä toimiviin kansallisiin puolueisiin. Haluan tutkielmassani pyrkiä avaamaan oikeistopuolueiden tarjoamaa politiikkaa kansalaisille. Haluan selvittää, onko ajetulle politiikalle vaihtoehtoa, vai pohjautuuko yksinkertaistettu politiikka vain kannatuksen keruuseen ja vastakkainasettelun lietsontaan.  Vai onko väitetyillä populisteilla perusteita, suunnitelmia tai vaihtoehtoja integroituneelle ja yhteistyöhön perustuvalle EU-politiikalle?

 

Hypoteesinani esitän, että ID-ryhmän ja sen sisällä toimivat kansalliset puolueet eivät tarjoa tätä varteenotettavaa vaihtoehtoa EU:n harjoittamalle politiikalle, vaan keskittyvät politiikassaan pääasiallisesti kritisointiin ja korostavat EU:n negatiivisia puolia, sen sijaan että pyrkisivät tekemään omia, parempia vaihtoehtoja tai ratkaisumalleja. Asema on sinänsä edullinen yksinkertaistavalle ja värikkäin sanankääntein harjoitetulle politiikalle, koska EU-politiikan kritisointi parlamentissa ei niin sanotusti johda poliittiseen vastuuseen hallitukseen mennessä, samalla tavalla kuin esimerkiksi kansallisen politiikan vuorovaikutussuhteessa: oppositiossa kerätään kannatusta ja kun voitetaan vaalit päästään hallitusasemaan tekemään haluttuja muutoksia.

 

Menetelmänäni tutkielmassani toimii laadullinen sisällönanalyysi ja aineisto koostuu ID-ryhmän sekä kansallisten puolueiden tuottamasta poliittisesta sisällöstä, keskittyen juuri EU-politiikan kritisointiin ja esitettyihin vaihtoehtoihin.

 

Pauli Haahti

 

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen maisteriohjelmassa opiskeleva graduntekijä. Lue Haahtin esittely ja lisätiedot Gradupaja-projektista: https://toivoajatuspaja.fi/tyon-alla/gradupaja/

Ja seuraa Pauli Haahtia Twitterissä.

 

Identiteetti ja demokratia -ryhmän perussääntö, 2019.

Luettavissa: <https://d3n8a8pro7vhmx.cloudfront.net/idgroup/pages/458/attachments/original/1598264687/FI_Statutes_of_the_ID_Group.pdf?1598264687> 23.12.2021.