Perustulo sosiaaliturvana postmodernissa yhteiskunnassa
What is a just society? It is a society in which the real freedom to do whatever one might wish to do is fairly distributed among all. This conception of social justice combines freedom, equality, and efficiency. It justifies granting to each citizen an unconditional basic income at the highest sustainable level consistent with two conditions: respect for everyone’s formal freedom and an appropriate level of resources target at the less able. — Philippe Van Parijs
Vapaa yhteiskunta takaa yksilölle näennäisen vapauden sijaan todellisen vapauden, jossa yksilöllä on mahdollisuus valita ja tehdä juuri haluamallaan tavalla. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus kattaa vapauden, tasa-arvon ja tehokkuuden. Jokaiselle kansalaiselle taataan mahdollisimman suuri, mutta kestävyyden säilyttävä vastikkeeton perustulo, jolloin resurssit jaetaan tasavertaisesti, ja myös heikossa asemassa olevat saavat osansa valinnanvapaudesta. — Philippe Van Parijs
Perustulo on herättänyt kiinnostusta poliittisesti ja akateemisesti jo vuosisatojen ajan, mutta vasta viime aikoina perustulosta on muovautunut varsinainen poliittinen agenda. Perustulo esiintyy julkisessa keskustelussa yhä enemmissä määrin ja sen osalta tehdään lakivalmisteluita ja tarkempia selvityksiä Suomessa ja kansainvälisesti.
Vuonna 2017 hallitusohjelmaan kirjattiin perustulokokeilu. Vaikka kokeiluja on maailmalla toteutettu aiemminkin, voidaan Suomen perustulokokeilua pitää hyvin erityislaatuisena yhteiskuntakokeiluna. Esimerkiksi siksi, että se perustui valtakunnalliseen, satunnaistettuun kenttäkoeasetelmaan, jollaista ei ole aiemmin toteutettu. Kun koehenkilöiden valinta ei perustu vapaaehtoisuuteen, on mahdollista saada luotettavampia arvioita.
Kokeiluun on kohdentunut kritiikkiä lähinnä siihen suunnattujen resurssien puutteellisuuden vuoksi ja siten kokeilun vajanaisuuden vuoksi. Nykyisessä hallitusohjelmassa mainitaan kokeilujen jatkaminen negatiivisen tuloveron osalta siten, että uudessa kokeilussa hyödynnetään viime kaudella toteutetun kokeilun kokemuksia.
Perustulon poliittisesta vakiintumisesta kertoo myös se, että sen sisällä on ilmennyt linjaeroja ja sen variaatioista kiistellään kiivaasti. Millainen perustulon tulisi olla, sisältäisikö se vastikkeellisuuden tai korvaisiko se vain osan tukimuodoista?
Myös kansalaisten mielipide perustuloa kohtaan on muuttunut yhä myönteisemmäksi. Perustulo ei ole enää vain ajoittain esiintyvä erikoinen idea, vaan vakavasti otettava ja varsinainen poliittinen ehdotus, jonka toimeenpanemista tutkitaan ja valmistellaan.
Perustulon aatteellisuus
Kiinnostavinta perustulossa on sen kokonaisvaltaisuus ja pohjaavanlaatuinen muutosvaade. Perustulo uutena sosiaaliturvan muotona tulisi vääjäämättä uudelleenmuotoilemaan hyvinvointivaltion määritteen, yhteiskunnan nykyiset rakenteet, arvopohjan ja valtasuhteet.
Ennen kaikkea perustulo perustuu ideologialle, joten järjestelmänä se edustaisi uutta aikakautta, jossa keskiössä ovat yksilön vapaus ja itseomistus sekä yhteiskunnan solidaarisuus ja universalismi.
Belgialaisen filosofi Philippe Van Parijsin mukaan kapitalistinen yhteiskunta on epätasa-arvoinen, koska se ei toteuta varsinaista aidon libertarismin periaatetta vaan näennäistä yksilönvapautta. Hänen mukaansa perustulon avulla on mahdollista toteuttaa samanaikaisesti sekä tasa-arvoa, että maksimaalista yksilönvapautta.
Yhteiskunnan tulee siis olla sellainen, että toimivien oikeuksien rakenne mahdollistaa yksilön itseomistuksen ja maksimoidun valinnanvapauden tehdä ja elää omalla haluamallaan tavalla. Perustulon hän kokee välineenä tällaisen yksilönvapauden toteuttamisessa.
Van Parijs ei siis ehdota työnteon tai palkkatulon syrjäyttämistä, vaan hän korostaa todellisen mahdollisuuden merkitystä todellisen vapauden raameissa. Van Parijs näkee perustulon ideologisena vastavoimana sekä kapitalismille että sosialismille, jotka ovat hänen näkemyksensä mukaan järjestelminä epäonnistuneita.
Van Parijsin mukaan jokaisella yksilöllä on oikeus osuuteensa luonnonvaroista, jotka nykyisellään kasaantuvat pienen ryhmän eduksi. Van Parijs peräänkuuluttaakin globaalia solidaarisuutta.
Yksi hänen radikaaleimmista ehdotuksistaan on maailmanlaajuinen perustulo, joka varmistaisi yksilön vapaudenvalinnan: valinnan tehdä mitä haluaa ja mahdollisuuden saada välineet tämän valinnan toteuttamiseen ja siten omanlaisen elämän elämiseen.
Maailmanlaajuinen perustulo vaikuttaa nykyisessä todellisuudessa olevan varsin utopistinen ja haavekuvia maalaileva. Toisaalta, perustulo kehitysyhteistyön muotona voisi olla tulevaisuudessa mahdollinen. Köyhemmissä maissa pienikin perustulo vähentäisi äärimmäistä köyhyyttä. Esimerkiksi Namibiassa ja Intiassa paikallistasolla tehtyjen perustulokokeiluiden tulokset ovat erittäin myönteisiä.
Perustulon käyttöönotto kehitysmaiden kontekstissa on varsin erilainen toimeenpano verrattuna kehittyneisiin hyvinvointivaltioihin, joissa on syvään uurtunut hallinto ja raskas byrokratia, jolloin myös uusien järjestelmien käyttöönotto on haastavampaa.
Kehitysyhteistyön muotona oleva perustulo vaatisi merkittäviä globaaleja järjestelmäuudistuksia, mutta teoriassa se saattaisi olla mahdollista toteuttaa. Maailmanlaajuinen perustulo nykyhetkessä taas vaikuttaa melko epätodennäköiseltä vaihtoehdolta.
Sosiaaliturvan välttämätön uudelleenmuotoilu
Nykyisellään perustulo yhdistetään automatisoituneen postindustrialistisen tietoyhteiskunnan tarpeisiin. Esimerkiksi digitalisaation, robotisaation ja työnluonteen muuttumisen myötä on syntynyt tarve uudenlaisille toimintakäytänteille ja yhteiskunnalliselle uudelleenmäärittelylle.
1900-luvulla rakennettuun sosiaaliturvajärjestelmään, ei olla tyytyväisiä, koska se koetaan vanhanaikaisena, kategorisoivana ja epäsoveltuvana toteuttamaan nykyisenlaisia hyvinvoinnin perusperiaatteita ja vaatimuksia. Sekavuuden vuoksi esimerkiksi OECD on ohjeistanut Suomea kehittämään järjestelmää mahdollisesti perustulon tai jonkin muun järjestelmämuodon kautta.
Perustuloa puolletaan, koska sen uskotaan tuovan yhdenmukaisuutta ja keveyttä hallintoon ja byrokratiaan. Sen nähdään lisäävän työnteon kannustimia ja kokoavan erinäisiä limittäisiä tukimuotoja yhtenäisen ja selkeän tukijärjestelmän alaisuuteen. Perustulon uskotaan myös vähentävän eriarvoisuutta, köyhyyttä ja yksilöiden kategorisointia.
Uskotaan, että perustulolla voidaan saavuttaa entistä tehokkaampi hyvinvointijärjestelmä, joka tuottaa hyvinvointia nykyistä paremmin, ja siten turvaa hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen tulevaisuudessa.
Pohjoismaista hyvinvointivaltiota voidaan pitää erittäin onnistuneena ja menestyksen mahdollistaneena kokonaisuutena, mutta se on kuitenkin rakennettu aikana, jolloin elettiin lähes täystyöllisyydessä ja materiaalisen hyvinvoinnin kasvattamisessa.
Postmodernissa yhteiskunnassa keskiöön on noussut ekologisten kriisien ja työnluonteen murroksen myötä kestävämmän talouden tavoittelu. Kehitys ei enää voikaan perustua jatkuvaan talouden kasvuun. On kehitettävä jotakin uutta.
Onko aika kypsä perustulolle?
Perustulosta voi hyvinkin tulla merkittävä suunnankääntäjä ja ideologinen yhteiskunnan vaade. Vaade siinä mielessä, että järjestelmän käyttöönotto merkitsee uudelleenarvottamista ja uudenlaista vaurauden jakoa yhteiskunnassa. Yhteiskunnan kehitys ei voi enää perustua jatkuvalle talouskasvulle tai kulutusorientoituneisuudelle.
Työnteon, vapaaehtoistoiminnan ja harrastusten roolit muuttuvat ja ne limittäytyvät suhteessa toisiinsa. Yksi ei välttämättä ole enää merkittävämpi kuin toinen. Yksilö määrittelee uudelleen, mikä juuri hänelle, juuri hänen elämässään on merkittävintä. Näkemykset suhteessa työhön, elämään ja moraaliin muuttuvat välttämättä, mikäli perustulo otetaan käyttöön.
Nykyinen maailmanjärjestelmä perustuu hyvin pitkälti voittajiin ja häviäjiin. Voittajuus tarjoaa voimaa ja valtaa. Perustulon käyttöönottamiseksi tulisi kaikkien kollektiivisesti myöntyä tasaisemmalle vallanjaolle.
Kun tämä kiinnostava perustulon ideologinen vaade otetaan huomioon, voidaan pohtia: onko aika kypsä perustulolle?
Työmarkkinajärjestöt vastustajina
Perustulo on laajalti kohdannut myös vastustusta. Yksi keskeisin ja merkittävin perustuloa vastustava taho Suomessa on työmarkkinajärjestöt. Vuonna 1994 SAK julkaisi selvityksen otsikolla ”mikä ihmeen perustulo”. Selvityksen tarkoituksena oli lopettaa keskustelu perustulosta ja lyödä lukkoon ammattiyhdistysväen kielteinen kanta.
Työnantajien ja työntekijöiden edustajat ovat olleet keskeisimpiä neuvottelijoita suomalaista sosiaaliturvaa ja työelämää koskevien lakimuutosten osalta, mikä on luonut heille vankan valta-aseman ja neuvotteluvoiman suomalaisessa yhteiskunnassa. Siten edustajilla on jossakin määrin vaikutusvaltaa myös suhteessa puolueiden kantoihin.
Työmarkkinajärjestöjen on nähty lähtökohtaisesti vastustavan perustuloa, mutta tarkempia järjestöedustajien perustulokäsityksiä ei ole Suomessa tutkimuksen valossa määritelty.
Perustulo ja työmarkkinajärjestöt tutkimuksen kohteena
Tutkimuksessani selvitän, millaisena perustulo näyttäytyy suomalaisten työmarkkinajärjestöjen, työnantaja- ja työntekijäpuolen, näkökulmasta ja miksi. Pyrin myös selvittämään millä tavalla avainhenkilöiden käsitykset perustulosta asettuvat suhteessa kansainvälisiin tutkimustuloksiin.
Perustulon käyttöönoton mahdollistamiseksi on keskeistä selvittää miksi työmarkkinajärjestöt ja ammattiliitot vastustavat perustuloa ja miksi ne toisaalta voisivat kannattaa perustuloa. Lisäksi on keskeistä paneutua syvempiin merkityksiin näkökulmien taustalla ja pohtia vaikuttaako esimerkiksi neuvotteluvoiman vahvistuminen tai heikentyminen järjestöedustajien näkökulmien muodostumiseen.
Monimuotoiset ja moninäkökulmaiset tutkimukset vievät eteenpäin perustulomallin sisällöllistä oikeinsuuntaamista ja kokonaisvaltaisen yhteiskunnallisen sosiaaliturvauudistuksen aikaansaamista. Siten pystytään tarkemmin määrittelemään, millainen perustulon tulee olla ja mitä se kattaa. Sisältääkö se vastikkeellisuutta, kuuluuko se kaikille, otetaanko se käyttöön vähitellen tai kallistutaanko kuitenkin enemmin negatiivisen tuloveron suuntaan. Tutkimusten kautta pystytään myös tarttumaan perustulon epäkohtiin ja kehittämään niitä.
Saara Hietamäki
Kirjoittaja tekee yhteiskuntapolitiikan pro gradu -työtään Jyväskylän yliopistossa. Tutustu Saaraan ja muihin Gradupajan tekijöihin täällä.
Lähteet:
Perkiö, J. Suomalainen perustulokeskustelu ja mallit. Kelan työpapereita. 2016.
Perkiö, J. Perustulon aika. 2012. Into kustannus.
Wispelaere, J. Jokaisen oma tulo? Universaalin perustulon poliittinen analyysi. Kela
työpapereita.2016.
Van Parijs, P.Basic Income: A simple and powerful idea for the twenty-first century.2005.
Van Parijs, P. Real Freedom for All – What (if anything) can justify capitalism? 1995. Oxford University Press.