Gradupaja: Erityisavustajat käyttävät työssään merkittävää asiantuntijavaltaa

 

Tämä on osaltani gradupajan viimeinen blogiteksti, jossa esittelen valmistuneen opinnäytetyöni vielä julkaisemattomia tuloksia. Aiemmin olen avannut osatuloksia esimerkiksi erityisavustajan tyypillisestä profiilista. Tämän tekstin näkökulmana on erityisavustajan tehtävään liittyvä vallankäyttö – miten erityisavustajat vaikuttavat poliittisen päätöksenteon prosessiin vai vaikuttavatko he?

 

Valtaa voi käyttää monella tapaa: asiantuntijuus ja informaatio osana päätöksentekoa

 

Valta ja vallankäyttö ovat yhteiskunnallisen elämän olennaisia piirteitä. Erityisen keskeinen asema vallalla on poliittisessa elämässä. Vallankäyttö on poliittisen toiminnan syvintä ydintä, ja sen voi sanoa määrittävän jopa koko politiikan tutkimuksen kohdealueen. Tutkin sosiaalipsykologien John Frenchin ja Betram Ravenin jaottelun mukaisia vallan lähteitä ja hypoteesinani oli, että erityisavustajan työssä käytetään etenkin informaatio- ja asiantuntijavaltaa.

 

Hypoteesia testattiin haastatteluiden avulla. Haastateltavilta kysyttiin, millaiset resurssit erityisavustajalla on vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Lisäksi pyydettiin esimerkkejä, joita sitten luokiteltiin Frenchin ja Ravenin vallan lähteiden eli palkitsemisvallan, rankaisuvallan, laillistetun vallan, roolimallin vallan, asiantuntijavallan ja informaatiovallan mukaan. Joukosta erottui yleisimpinä kategorioina hypoteesienkin mukaan odotetusti asiantuntijavalta ja informaatiovalta.

 

Asiantuntija- ja informaatiovallalle olennaisia piirteitä ovat suurin vaikuttavuus poliittisen prosessin alkupäässä. Asiantuntija voi kuitenkin vaikuttaa poliittisen prosessin jokaisessa vaiheessa agendan asettamisesta toimeenpanoon. Erityisavustajien vallankäytön asemaa kuvattiin melko eksklusiiviseksi, sillä harvalla muulla poliittisella toimijalla on samaan aikaan mahdollisuus vaikuttaa keskeisesti sekä virkakoneiston puolella ministeriössä että poliittisella puolella puolueissa. Lisäksi kuvattiin, että tietoon pääsemisen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kuin vaikkapa kansanedustajalla. Tätä asemaa voi sitten käyttää eri tavoin.

 

”Erityisavustajalla on mahdollisuus joko jakaa tai olla jakamatta tietoa kansanedustajille. Tavallaan proaktiivisesti. Itse vastasin mihin kellon aikaan vain kansanedustajalle ja kerroin informaatiota, jota hän halusi. Kaikki eivät ole tällaisia. Tein sellaista myös, että jos päätöksentekoon oli tulossa joku tietylle kansanedustajalle tärkeä asia, niin vinkkasin siitä hänelle etukäteen. Mahdollisuus auttaa tai olla auttamatta kansanedustajaa on erityisavustajalla. Erityisavustaja toimii toisaalta virkavastuulla ja sikäli on vastuu kertoa, jos joku kysyy, mutta se kertooko etukäteen erottaa jotkut erityisavustajat toisista.” (ote anonyymeista 2010-luvun erityisavustajien haastatteluista)

 

Vallan määrä vaihtelee ja toisinaan erityisavustajalla on enemmän valtaa kuin kansanedustajalla

 

Avustajan vallan määrä vaihtelee riippuen hänen henkilökohtaisista ominaisuuksista tai suhteesta ministeriin ja kollegoihin. Myös se vaikuttaa, missä ministeriössä on erityisavustajana. Haastateltavia pyydettiin pohtimaan esimerkiksi sitä, onko valtaa enemmän jos ministeri on heikko tai amatööri alallaan. Asiantuntemuksen roolin päätöksenteossa voi katsoa korostuvan, jos poliitikot ovat esimerkiksi matalammin koulutettuja tai heidän substanssiosaamisensa ei vielä ole aivan terävintä huippua. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että heikomman ministerin kohdalla valta valuu erityisavustajille ja virkamiehille. Toisaalta nähtiin, että tällaisessa tilanteessa on vain hyvä, jos avustajakunta on kokenutta ja pystyy paikkaamaan tilannetta. Moni korosti, että ministerin tulisi uskaltaa rekrytoida henkilöitä, jotka kompensoivat hänen mahdollisia omia puutteitaan.

 

”Onhan meillä esimerkkejä vahvoista avustajista. Voi tulla eteen tilanne, että puolueen johto joutuu puolueen sisäisistä tai alueellisista tarpeista ottamaan jonkun sellaisen ministeriksi, jolla ei ole alusta lähtien parasta osaamista. Silloin tätä koitetaan kompensoida kokeneella erityisavustajalla, joka tuntee sen alueen asian. Muuten kyllä katson, että tämän päivän politiikka on sen verran rajua, ettei puolueella ole varaa laittaa amatöörejä millekään paikoille.” (ote haastatteluista)

 

Myös avustajien välisiä valtasuhteita analysoitiin. Puolueen ykkösavustajilla, kabinettipäälliköillä ja pääministerin esikunnilla nähtiin esimerkiksi olevan enemmän valtaa kuin muilla avustajilla. Avustajalla oli myös enemmän valtaa riippuen hänen suhteestaan esihenkilöönsä. Joskus luottoa ja ”talutushihnaa” löytyy hyvinkin paljon, joissain tapauksissa ministerit haluavat itse tarkistaa jokaisen yksityiskohdan. Myös erityisavustajan henkilökohtaisista pyrkimyksistä hoitaa tehtäväänsä voi löytää eroja. Joillekin riittää teknisen apulaisen rooli, jotkut ovat enemmän linjanvetäjiä ja tarjoavat jatkuvasti esihenkilöilleen ratkaisuvaihtoehtoja.

 

Osa haastatelluista intoutui myös vertaamaan erityisavustajan vallankäytön mahdollisuuksia rivikansanedustajan vastaaviin. Tähän perustui myös monen motivaatio toimia politiikassa nimenomaan avustajapuolella, kun vaikuttamaan oli mahdollista päästä nopeammin. Lisäksi avustajan työssä ei samalla tavalla altistu julkisuuspaineille.

 

”Valtaa on enemmän kuin kansanedustajalla siksi, että pääsy tietoon on aivan erilainen kuin kansanedustajilla. Kaikki tulee pöytäsi kautta. Ylipäätään jos katsoo ruokaketjulistaa, niin huipulla on puolueen puheenjohtaja, sitten ministeri, sitten erityisavustaja (ja valtiosihteeri toki ennen erityisavustajaa, jos sellainen on), ja vasta sitten kansanedustajat. Jos siis katsotaan mahdollisuuksia vaikuttaa. Se, onko tämä oikein tai ei, on toinen kysymys. On myös puolueesta kiinni, miten paljon eduskuntaryhmältä haetaan linjoja eri vaiheisiin.” (ote haastatteluista)

 

Erityisavustajajärjestelmää tulee tutkia lisää ja kehittää

 

Halusin tutkimuksellani olevan myös käytännön sovellutusmahdollisuuksia. Viimeisenä asiana tutkin erityisavustajajärjestelmän kehittämistarpeita. Selvitin esimerkiksi avustajajärjestelmän resursseja, avustajamääriä, työehtoja, ongelmia ja tehtävien järjestelyä. Erityisavustajajärjestelmä on tällä hetkellä hyvin kevyesti säännelty ja sen resurssit ovat olleet poliittisena pelinappulana. Tutkimuksen perusteella järjestelmän voi nähdä kansanvallan toteutumisen kannalta hyvin merkityksellisenä ja siksi avustajajärjestelmästä leikkaaminen voidaan nähdä jopa demokratiasta leikkaamisena. Erityisavustajien vastuita tulisi selkeyttää ja järjestelmän uudelleenorganisoinnista sekä riittävistä resursseista sopia esimerkiksi tulevien hallitusneuvottelujen yhteydessä.

 

Johtopäätöksiäni voi lukea tarkemmin sähköisesti julkaistusta gradustani ”2010-luvun erityisavustajat – keitä he ovat, mitä he tekevät ja miksi sillä on väliä”. Minua voi myös pyytää puhujaksi eri tilaisuuksiin tästä aiheesta.

 

Aihe oli sen verran mielenkiintoinen ja prosessi mukava, että olen päättänyt jatkaa aiheen parissa puurtamista. Teen parhaillaan tutkimussuunnitelmaa jatko-opintoja varten. Minua kiinnostaa tutkia lisää esimerkiksi kabinettipäälliköiden erityisasemaa, kansanedustajien ja erityisavustajien välistä suhdetta ja erityisavustajajärjestelmää koskevia ongelmia. Näkökulma saattaa myös laajentua erityisavustajista muihin politiikan taustapelaajiin, kuten valtiosihteereihin tai eduskunta-avustajiin. Ehkä Ajatuspaja Toivon pitäisi aloittaa seuraavaksi väikkäripaja!

 

Janika Takatalo

VTM Turun yliopistosta

ensimmäinen gradupajasta valmistunut opiskelija