GRADUPAJA: “Aamulla esitetty idea kaadetaan yleensä lounaaseen mennessä” – Miten sinä vastaat työkaverin uuteen ideaan?

 

Uudistuminen. Sitä janoaa jokainen organisaatio korporaatioista puolueisiin ja yhdistyksistä korkeakouluihin. Mutta mitä todellisuudessa tapahtuu, kun kollega ehdottaa uutta ideaa?

Tähän kysymykseen etsin vastausta pro gradu –työssäni, jota kirjoitan Helsingin yliopiston viestinnän oppiaineessa (valt. tdk.). Tavoitteeni on tuoda esiin ehdotuksia ja näkemyksiä, joilla uusien ideoiden viestintää ja niistä annettua palautetta voidaan parantaa.

 

Parhaat ideat syntyvät yllättäen

Uudistuminen vaatii uusia ideoita. On elintärkeää, että ideoita osataan, uskalletaan ja saadaan kertoa pelkäämättä täysteilausta tai passiivista olankohautusta. Vain keskustelemalla ideoista niitä voidaan yhdessä arvioida ja testata – eli todeta niiden arvo tai arvottomuus.

Saako innovaatiotyötä ja uuden kehittämistä parannettua sillä, että yksilöt antaisivat reippaammin palautetta toistensa ideoista? Kun ihminen saa ideastaan rakentavaa palautetta, hän oppii kommunikoimaan ideaa paremmin, kehittää ideaa muiden kanssa ja saa idealle tukijoita – tai osaa hylätä huonon idean tarpeeksi ajoissa.

Vaikka organisaatioiden sisäisiä ideoiden keruu- ja prosessointitapoja on lukemattomasti, tärkeintä on kulttuuri: kulttuuri kertoo, miten ideoista keskustellaan epämuodollisissa tilanteissa kuten pukuhuoneissa tai työmatkoilla. Tutkimusten mukaan parhaat ideat syntyvät useimmin juuri epävirallisissa tilanteissa ja johtavat ad hoc -päätöksiin. Jopa tutkijat saavat uusia ideoita työhuoneidensa sijasta enemmän kahvitauolla käydyissä keskusteluissa.

 

Uusia ideoita on todella vaikea viestiä

Innovaatiot syntyvät uusista ideoista, mutta kaikista uusista ideoista ei tule innovaatioita. Vain parhaista ideoista syntyy innovaatioita eli uusia, toteutettuja ja hyödyllisiä ratkaisuja vallitseviin ongelmiin.

Kim Erwinin (2014) mukaan ison haaste uusissa ideoissa on tehdä ne muille ymmärrettäväksi: viestintäongelmia aiheuttavat erityisesti ideoiden monimutkaisuus ja keskeneräisyys. Tämän takia uusia ideoita on myös hankala vastaanottaa; on esimerkiksi vaikea löytää selkeää vertailukohtaa tai määritellä ideaa nykytermein.

Olen aktiivisesti kysynyt tutkimustyöni taustaksi kokeneimmilta, millainen uusien ideoiden tukemisen kulttuuri Suomessa vallitsee. Keskustelut ovat saaneet minut ällistymään. Pitkään elinkeinoelämässä vaikuttaneet kertovat esimerkiksi tällaisesta todellisuudesta: “Aamulla esitetty idea kaadetaan yleensä lounaaseen mennessä.” tai “Kriittisyyttä pidetään hyveenä – osaava kaveri on se, joka osaa kritisoida muiden ideoita.”

Onko tämä Suomen nykytila? Kuulen mieluusti sinun näkemyksesi.

 

Innovaatiot syntyvät vuorovaikutuksessa

Populaari narratiivi yksinäisistä superneroista keksijöistä, pellepelottomista, on vahva. Lukuisten tutkimusten mukaan ryhmät ovat kuitenkin yksilöitä tehokkaampia päätöksenteossa, uuden tiedon tuottamisessa ja uudenlaisen ymmärryksen luomisessa. Tämä fakta pakottaa organisaatioiden jäsenet vuorovaikuttamaan.

Uuden idean on siis oltava aidosti hyödyllinen ja toimiva, jotta siitä voi kehittyä innovaatio. Hyödyllisyyden tunnistamiseen tarvitaan usein enemmän kuin yksi ihminen. Tämän takia palautteen saaminen ja keskustelun herättäminen uuden idean ympärillä on oleellista. Vesa Taatila kiteyttää hyvin innovaatioiden sosiaalisen luonteen: “Ihminen ei tee yksinään innovaatiota, mutta innovaatio ei myöskään synny ilman yksittäisiä vastuunkantajia.” Luova yksilö voi synnyttää itse uuden idean, mutta sen kehittäminen ja toimeenpano vaativat vuorovaikutusta.

Ryhmätyö on tehokkaampaa kuin yksilötyö, koska ryhmällä on potentiaalisesti aina enemmän näkemyksiä, taitoa ja tietoa kuin yksilöllä. Näiden näkemysten yhdistäminen, kaksisuuntainen viestintä, luo idealle lisäarvoa. Esimerkiksi projektin onnistumisen ja sanallisen viestinnän määrän välillä on positiivinen korrelaatio.

 

Jokainen työntekijä on potentiaalinen innovaattori

Työyhteisössä yhä tärkeämpää rooli näyttelee vastuullinen dialogi. Juholin, Åberg ja Aula (2014) kuvaavat termillä sitä, että jokaisella työntekijällä on vastuu kulttuurista ja ryhmänä onnistumisesta – ja tämä vastuu toteutetaan viestimällä.

Tuoreet tutkimukset korostavat, että juuri viestintä on uusien ideoiden ja innovoinnin merkittävä lähde. Vastuullisen dialogin synnyttämisen keinoja ovat muiden aktiivinen kuuntelu, päälle puhumisen ja liiallisen arvostelun välttäminen, erilaisuuden kunnioittaminen, yhteinen oppiminen sekä tulosten saavuttaminen yhteistyöllä.

Jaettu vastuu lisää osallistuvuutta, sitoutumista ja työn mielekkyyttä. Olen havaitsevinani, että moderniin työnkuvaan kuuluu yhä vahvemmin ideointi ja yhteistyö: ryhmänä loistaminen. Täten muiden onnistuminen on oma onnistuminen. Yksilöiden valmius toisten ideoiden tukemiseen riippuu olosuhteista: siitä, millainen kulttuuri organisaatiossa vallitsee. Kulttuuri rakentuu viestinnällä.

Millaista kulttuuria sinä rakennat? Riippuu siitä, kuinka vastasit viimeksi, kun kollegasi ehdotti uutta ideaa. Organisaation innovatiivisuus on yhtä kuin sen jäsenten kyky antaa palautetta uusista ideoista. Kuunnellaan, kannustetaan ja otetaan aikaa toisten ideoiden ymmärtämiseen ja jalostamiseen. Jokainen onnistunut uuden idean viestintätilanne rakentaa Suomesta innovatiivisempaa yhteiskuntaa.

 

 

 

 

Lähteet

Erwin, K 2014, Communicating the new: methods to shape and accelerate innovation, John Wiley & Sons, New Jersey.

Florén, H, Frishammar, J 2012, ‘From Premilinary Ideas to Corroborated Product Definitions: Managing the Front End of New Product Development’, California Management Review, Vol. 54 (4), s. 20–43.

Juholin, E; Åberg, L; Aula, P, 2014, ‘Towards responsible dialogue: Searching for the missing piece of strategic employee communication’, Helsingin yliopisto, Helsinki.

Johnson, S 2011, Where good ideas come from: The Seven Patterns of Innovation, Penguin Books, Lontoo.

Mulgan, G, Tucker, S, Ali, R, Sanders, B 2007, Social Innovation: What it is, why it matters and how it can be accelerated, Skoll Centre for Social Entrepreneurship, Lontoo.

Taatila, V (toim.) 2009, Innovaatioiden lähteillä, Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja, Vantaa.

Tiensuu, V, Lammi, M, Dhima, S, Karinki, JP, Lappi-Ramula, J, Moghadampour, G, Aro, M, Abedi-Lartey, V 2012, Tilan vaikutus luovuuteen innovoinnissa, Tutkimusraportti, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Muotoilun laitos, Länsi-Suomen muotoilukeskus, Muova, Aalto-yliopisto, Helsinki.