Gallup julkisuuden peilinä
Välillä hyvä ja tärkeä asia peittyy huonon sanavalinnan aiheuttaman kohahduksen alle. Näin kävi Antti Rinteelle, kun hän tiivisti huolensa alhaisesta syntyvyydestä sanaan ”synnytystalkoot”.
Twitterissä tapaus kyllä synnytti talkoot. Moittivia kannanottoja, irvailevia twiittejä ja vitsejä vilisi päivän verran feedissä. Siihen oli helppo osallistua itsekin.
Äkkiä analyysit kohdistuivat Rinteen asemaan puheenjohtajana, koska demarit itsekin höykyttivät häntä huonosta sanavalinnasta. Railo demareiden sisällä tuli kuulemma esiin, ja jälleen alkoi Rinteen lähtölaskenta. Viime viikon kannatuslukemat tarjosivat selkänojan spekuloinnille.
Vaikka äänestäjä ei tietäisi mitään synnytystalkoista, eikä hänellä olisi kantaa suuntaan tai toiseen tästä sanavalinnasta puhumattakaan poliittisista linjauksista termin takana, hän mitä todennäköisemmin lukee näkökulmakirjoituksen jos toisenkin SDP:n sisäisestä tilanteesta. Ennustuksen siitä, mihin puheenjohtajan kompurointi on johtamassa. Tai vain otsikon: ”Piiloteltua katkeruutta SDP:n kulisseissa.”
Sitten soi puhelin. Gallupin tekijä kysyy ikiliikkuvalta äänestäjältä suosikkipuoluetta. Hän ei vastaa SDP, koska mielikuva puolueesta on negatiivinen.
Mielipidekysely julkaistaan ja niin vain kävi, että SDP:n suosio ei taaskaan noussut. Analyysi kuuluu suunnilleen näin: äänestäjät pahoittivat mielensä siitä, että Antti Rinne kehotti tekemään lapsia isänmaalle ja projekti nimettiin synnytystalkoiksi. Jatkoanalyysissä pohditaan jälleen, mikä kaikki SDP:ssa on pielessä.
Sen sijaan vihreiden kohdalla kannatus kasvaa edelleen. Asiantuntijat arvioivat: Touko Aallon henkilökohtaiset elämäntapahtumat eivät vaikuttaneet puolueen kannatukseen.
No eivät vaikuttaneet, koska Touko Aalto -case ei tuottanut pohdintaa vihreiden sisäisestä luottamuksesta puheenjohtajaansa kohtaan. Päinvastoin. Asiantuntijoiden mukaan kohulla tuskin on vaikutusta puolueen kannatukseen. Itse asiassa Touko Aallon johdolla vihreiden suosio vain noussee, koska ”Ville Niinistö saattoi olla vihreiden kannatuksen tulppa”.
Eli kannatusmittaukset eivät välttämättä kerro siitä, mitä mieltä äänestäjät ovat politiikasta. Vaan siitä, millainen mielikuva kustakin puolueesta on julkisuudessa menneinä viikkoina syntynyt.
Siispä: Kun menee huonosti, menee huonosti. Ja epäonnistuneet sanavalinnat lisäävät pökköä siihen pesään, jonka tuli lämmittää istuvan puheenjohtajan penkkiä. Äkkiä puheenjohtaja jättää sanomatta ”synnytystalkoiden” lisäksi muutkin poliittiset avauksensa. Ja hiljaisuus nyt ei ainakaan oppositiopuolueen kannatusta nosta.
Kannatusmittaukset ovat julkisuuden peilejä. Positiivisuuden kierre gallupeissa voi johtaa parhaimmillaan vaalivoittoon.
Siksi puolueissa monesti keskitytään ennemmin julkisuuskuvan hiomiseen kuin poliittisten sisältöjen tuottamiseen.
Jälkimmäisessä on kompurointivaara, kuten ”synnytystalkoot”-tapaus osoitti.
Sini Ruohonen