Suomen venäläisvähemmistöstä ei saa tehdä Kremlin ”pelinappulaa”

 

Helmikuun 24. päivänä turvallisuuspolitiikan mannerlaatat järisivät, kun Venäjän asevoimat tunkeutuivat Ukrainaan. Ukraina aloitti urhean puolustustaistelun saaden välittömästi koko läntisen maailman sympatiat puolelleen.

Hyökkäys yhdisti lännen. Yhdysvallat ja EU asettivat ankarat talouspakotteet Venäjää vastaan sekä käynnistivät humanitääriset ja sotilaalliset avustukset Ukrainalle. Myös urheilu- ja kulttuurisektorilla reagoitiin nopeasti. Kremlille myönteiset sponsorit, artistit ja urheilijat suljettiin pois kansainvälisiltä areenoilta.

Hyökkäys vaikutti välittömästi myös suomalaiseen ilmapiiriin. Samalla, kun tiensä päähän tuli ”hyviin” suhteisiin ja yhteisiin kauppahankkeisiin perustunut naapurussuhde, Suomessa alkoi julkinen itsetutkiskelu viime vuosikymmenien Venäjän politiikasta.

 

Ukrainan sota ja Suomen venäläisvähemmistö

Heti sodan puhjettua Suomessa nousi esille yksi erityiskysymys. Miten Venäjän sotatoimet tulevat vaikuttamaan Suomessa asuvan venäläisvähemmistön asemaan? Tässä kannattaa muistaa, että venäjänkieliset (84 000) ovat ylivoimaisesti Suomen suurin maahanmuuttajaryhmä.

Vaikka valtaosa suomalaisista ymmärtää, että syyllinen hyökkäykseen löytyy Kremlistä, ei se vie pois sitä tosiasiaa, että suhde Venäjään muuttui yhdessä yössä. Tulevaisuus näyttää, heijastuuko sota vihamielisyytenä Suomen venäjänkielistä väestöä kohtaan.

Toivottavasti ei, koska se palvelisi suoraan Kremliä. Mikäli venäläisvähemmistöä kohtaan alkaa esiintyä laajamittaista syrjintää, se voi antaa Venäjän valtiojohdolle ”oikeutuksen” sekaantua Suomen politiikkaan. Tämän uhkakuvan puolesta puhuu monta asiaa.

 

Kremlin tavoitteena turvata venäläisväestö

Ensinnäkin yksi keskeisistä perusteluista, millä Venäjän johto perusteli hyökkäystään Ukrainaan, liittyy kansaan ja kieleen. Neuvostoliiton aikana Ukrainan hallinnon ja koulutuksen kielenä oli valtaosin venäjä. Ukrainan itsenäistyttyä kielilakeja muutettiin ja keskiöön nostettiin venäjän sijaan ukrainan kieli. Tämä puolestaan on provosoinut maan venäjänkielistä vähemmistöä, joka on syyttänyt maata yrityksistä ukrainalaistaa heidät. Tästä Venäjän johto on puolestaan saanut erinomaisen tekosyyn sekaantua Ukrainan sisäisiin asioihin.

Maan rajojen ulkopuolella asuvan venäläisvähemmistön aseman turvaaminen on ollut Kremlin agendalla koko Putinin valtakauden ajan. Ukrainan lisäksi venäläisvähemmistön asema on viime vuosikymmeninä ollut poliittisesti kiperä kysymys myös Baltian maissa. Sekä osa Baltian maissa asuvasta venäläisväestöstä että Venäjän valtio ovat kritisoineet maiden kansallisuuspolitiikkaa. Baltian maiden on väitetty syrjineen venäläisvähemmistöä.

Yksi kuuluisimmista on ns. Viron patsaskiista (Tallinnan pronssisoturi) keväällä 2007, jossa virolaisten ja vironvenäläisten kädenvääntö laajeni Viron ja Venäjän valtioiden väliseksi kiistaksi. Tapahtuma osoitti selkeästi, että Venäjän valtion päämääränä on huolehtia myös maan rajojen ulkopuolella asuvista ”kansalaisistaan”.

 

Suomen venäläisvähemmistön asema on erilainen

Suomen ja Baltian maiden venäläisvähemmistöillä on kuitenkin yksi merkittävä ero. Baltian maissa asuva venäläisväestö koostuu pitkälti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Neuvostoliiton toimesta siirretyistä ihmisistä.

Valtaosa Suomen venäläisvähemmistöstä on puolestaan muuttanut maahan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Suomessa asuva venäläisvähemmistö on lisäksi kaikkea muuta kuin yhtenäinen. Arviolta 30 000 on saapunut Suomeen ns. inkeriläispykälän perusteella ja muut puolestaan joko työn, opiskelun tai perhesyiden vuoksi.

Vaikka venäläisvähemmistöt eroavat Suomen ja Neuvostoliitosta itsenäistyneiden valtioiden välillä merkittävästi, ns. kansallisuuskysymykseltä ei silti kannata ummistaa Suomessa silmiä. Venäjän valtiojohto on selkeästi ottanut asiakseen huolehtia maan rajojen ulkopuolella asuvan venäläisväestön oikeuksista, ja kuten olemme todistaneet, he voivat asiaa ajakseen käyttää myös voimakeinoja.

Halusimme tai emme, Suomen venäläisvähemmistöllä on myös ulkopoliittinen ulottuvuus. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei heistä tehdä Kremlin politiikan pelinappuloita. Tähän me voimme onneksi kaikki yhdessä vaikuttaa.

 

Janne Väistö

FT, VTM Janne Väistö väitteli vuonna 2017 yhdestä suomalaisen politiikan kiistakysymyksistä ns. ”pakkoruotsin” syntyhistoriasta. Väitöksen jälkeen Väistö on jatkanut tutkimusta suomalaisesta kielipolitiikasta ja on myös mukana kuntapolitiikassa Salon kaupunginvaltuutettuna.

Ajatuspaja Toivo julkaisee lähiaikoina maahanmuuttajien poliittista osallistumista käsittelevän teoksen.