Asiantuntijavieras Martti Esala: Ilmastonmuutos kyllä selätetään, jos…

Olemme viime vuosikymmeninä ratkaisseet useita ihmisen toiminnan aiheuttamia ympäristöongelmia. Aiemmin jätevedet laskettiin suoraan vesistöihin. Kun 1960-luvulla huomattiin vesistöjen saastuminen, teollisuudelta ja yhdyskunnilta alettiin vaatia jätevesiensä puhdistamista. Puhdistamoilla ja lainsäädännöllä näitä päästöjä onnistuttiin vähentämään, ja nykyään vesistöt ovat suurimmaksi osaksi hyvässä kunnossa ja niiden laatu on jopa parantunut. Lievestuoreen lipeälammen kaltaisia ongelmia ei onneksi ole enää esiintynyt vuosikymmeniin.

1970-luvulla teollisuuden savukaasujen tuottamien happamien sateiden huomattiin aiheuttavan metsäkatoa ja järvien happamoitumista. Savukaasujen puhdistamiseen kehitettiin menetelmät, ja niillä ja päästörajoituksilla päästöt saatiin kuriin ja ongelma pois päiväjärjestyksestä.

1980-luvulla havaittiin meitä ultraviolettisäteilyltä suojaavassa yläilmakehän otsonikerroksessa laajeneva aukko maapallon napa-alueiden yläpuolella. Aukon tiedettiin syntyneen muun muassa aerosolien ponnekaasuista ja kylmälaitteista karkaavien cfc-yhdisteiden tuhotessa otsonia. Samaan aikaan ihosyöpätapaukset lisääntyivät. Vuonna 1987 ns. Montrealin pöytäkirjassa sovittiin näiden yhdisteiden käytön rajoittamisesta, ja teollisuus kehitti tilalle korvaavia haitattomia yhdisteitä. Näiden toimien ansiosta otsonikerros on toipumassa.

Ilmastonmuutos on tällä hetkellä ehdottomasti vakavin ympäristöongelmamme. Se on aiempiin ongelmiin nähden moninkertainen uhka sekä vaikutuksiltaan että vaikeusasteeltaan. Ongelman sijasta onkin alettu puhua katastrofista, ellei kasvihuonekaasupäästöjä saada kuriin. Sille vetää vertoja vain luonnon monimuotoisuuden väheneminen.

Aiempien ympäristöongelmien tapaan myös ilmastonmuutos on ratkaistavissa. Ensin pitää kuitenkin tunnustaa se tosiasia, että se on vakava ongelma. Sitten tarvitaan oikeanlaisia toimia, teknologiaa, lainsäädäntöä ja kannustimia ratkaisujen käyttöön saamiseksi.

Ilmastonmuutoksen torjunnnasta tekee haastavan se, että se on niin monen tekijän summa. Kasvihuonekaasuja tulee monista lähteistä, ei vain muutamasta jätevesiputkesta, savupiipusta tai laitteesta. Niitä tulee maankäytöstä, liikenteestä, teollisuudesta, rakennusten lämmityksestä, maataloudesta, metsien liikahakkuista, jätteistä ja niin edelleen.

Kasvihuonekaasupäästöjä tulee ennen muuta fossiilisten polttoaineiden: kivihiilen, öljyn, maakaasun ja turpeen poltosta. Ilmakehän ylimääräisen hiilen varastoituminen niihin vuosimiljoonien kuluessa on tehnyt maapallon ilmaston nykyiselle elämälle sopivaksi. Jos tuo hiili lyhyessä ajassa vapautetaan, seuraa väistämättä ongelmia. Siksi näiden fossiilisten energialähteiden poltto pitää lopettaa. Usein vedotaan siihen, että ilmasto on muuttunut ennenkin. Niin onkin, mutta ei milloinkaan aiemmin näin nopeasti ja nyt muutokselle voidaan osoittaa selkeä syy-seuraussuhde ihmisen toimintaan.

Ilmastonmuutos poikkeaa aiemmista ympäristöongelmista myös siinä, että se edellyttää toimia, ei vain teollisuudelta, vaan ihmiskunnalta aiempaa laajemmin, meiltä jokaiselta. Tämä tekee asiasta poliittisesti kiinnostavan monille intressitahoille. Toiset ottavat ilmastonmuutoksen hyvinkin vakavasti, toiset taas pyrkivät populistisilla väitteillä keräämään kannatusta vähättelemällä tai kieltämällä koko ongelman.

Ilmakehä on kaikille yhteinen yli valtioiden rajojen. Kuten happamoittavat savukaasut ja cfc-yhdisteet, jossakin pisteessä syntyvät kasvihuonekaasupäästöt leviävät koko ilmakehään. Päästöjen vähentäminen vaatiikin kansainvälistä yhteistyötä ja sopimista, jotta kaikki saadaan osallistumaan ja vapaamatkustajat kuriin.

Kokoomuksen tavoiteohjelma lähtee yllä mainituista periaatteista. Lopetetaan polttoon perustuvan energian tuotanto ja kehitetään sille vaihtoehtoja: bioenergiaa ja muita vähäpäästöisiä energiamuotoja. Tuetaan tutkimusta ja innovaatioita. Teollisuus ja markkinat kyllä aistivat näiden uusien teknologioiden mahdollisuudet ja suuntaavat niihin. Lainsäädäntöä tarvitaan ohjaamaan kehitystä kohti uutta ilmastoystävällisempää teknologiaa, joka olisi myös kohtuuhintaista. On hyvä, jos yksilöt tekevät ilmastomielessä omia kulutusvalintojaan, mutta usein hinta ratkaisee valinnan. Pelkkä vero ilman parempaa vaihtoehtoa on vain lisärasite, joka iskee eniten pienituloisiin. Uudella teknologialla, ohjauksella ja kansainvälisillä sopimuksilla ilmastonmuutoksen torjuntaan saadaan mukaan nekin, jotka sitä vähättelevät.

Aiempien ympäristöongelmien ratkaiseminen on osoittanut, että niihin  kannattaa puuttua ajoissa. Millaisia mahtaisivatkaan maamme vesistöt olla, jos 1960-luvulla olisi pelätty, että paperiteollisuus muuttaa muualle, jos ”vesistökiihkoilijat” vaativat siltä jätevesiensä puhdistamista? Tai miltä metsämme näyttäisivät nyt, jos savukaasujen rikkipäästöjä ei olisi teollisuuden pakenemisen pelossa vaadittu puhdistettaviksi? Tai miten yleistä ihosyöpä nyt olisi, jos edelleen suihkisimme cfc-yhdisteitä kainaloon? Näihinkin muutoksiin on tarvittu uutta teknologiaa ja lainsäädäntöä sopivassa suhteessa, ja tuo uusi teknologia ja ympäristömyönteisyys ovat luoneet uusia mahdollisuuksia myös suomalaiselle teollisuudelle.

Ilmastonmuutoksen vähättely, kieltäminen ja välinpitämättömyys ovat suurin uhka sen torjunnalle. Tämäkin ongelma on selätettävissä lähivuosikymmeninä. Sen verran maapallolla ja ihmiskunnalla on vielä aikaa. Mutta koska päästöjen vähentämistoimet vaikuttavat ilmastoon hitaasti, niiden toteuttamisella on jo kiire.

Martti Esala

Kirjoittaja on professori emeritus ja toimii Kokoomuksen ympäristöpolitiikan verkoston puheenjohtajana.