Itämeri-raportti käy läpi uhkakuvat ja ratkaisut:
”Pikkujouluristeilyt Tallinnaan kulkevat perkelöityvän alueen läpi”
Ajatuspaja Toivo on julkistanut tänään kansainvälisen raportin, joka valaisee Itämeren tilaa turvallisuuden, ympäristön ja talouden näkökulmista kahdeksan asiantuntijan näkemyksin. Operaatio Itämeri –raportin viesti on selvä: Itämeren häirikkö Venäjä voidaan saada kuriin, kunhan demokratiat tekevät peräänantamattomasti yhteistyötä ainutlaatuisen meremme puolustamiseksi.
Datakaapelit ja kaasuputket katkeilevat, Venäjä ilma-alukset seikkailevat naapurimaiden ilmatilassa, mysteeridrooneja lentelee siellä täällä, rapakuntoiset varjotankkerit muodostavat öljyonnettomuusriskin, disinformaatiokampanjat tähtäävät ihmisten mieliin, kolmansien maiden paperittomia siirtolaisia ohjataan rajoille ja niin edelleen.
Venäjän hybridiuhkien lisäksi rehevöityminen, saastuminen ja ilmastonmuutos uhkaavat samalla Itämeren herkkää meriluontoa.
”Pikkujouluristeilyt Tallinnaan kulkevat monin tavoin kriisiytyneen, perkelöityvän alueen läpi.”, sanoo raportin toimittaneen ajatuspaja Toivon toiminnanjohtaja Raine Tiessalo.
”Nato-meren” turvallisuustilanne
Raportti on ajatuspaja Toivon ja Brysselissä toimivan ajatuspaja Wilfried Martens Centre for European Studiesin (WMCES) yhteistyötä. Kirjoittajien lähtökohta on, että Venäjän tavoitteena on kylvää epäluottamusta, paljastaa heikkouksia, horjuttaa tukea Ukrainalle ja ohjailla Itämeren maiden politiikkaa omiin tarkoitusperiin sopivaksi. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä Itämerta on myös kutsuttu ”Nato-mereksi”.
”Venäjä ei toistaiseksi ole päässyt tavoitteeseensa. Se ei ole onnistunut rapauttamaan alueen maiden yhteiskunnallista luottamusta ja koheesiota eikä heikentämään Ukrainalle osoitettua tukea. Päinvastoin, Venäjän toimet ovat tuoneet Itämeren valtiot yhteen ennennäkemättömällä tavalla”, Euroopan Hybridikeskuksen johtaja Teija Tiilikainen arvioi.
WMCES:in tutkija Ionela Ciolan tarkastelee tilannetta eurooppalaisen ja transatlanttisen prisman läpi. Hänen mukaansa Itämeren rooli merellisenä kauppakäytävänä ja laajojen vedenalaisten kriittisten verkostojen merenä korostaa myös tarvetta vahvistaa Natoa eurooppalaisin voimin.
”Kysymys ei siis enää ole siitä, tulisiko Naton vahvistaa eurooppalaista pilariaan, vaan siitä, kuinka nopeasti Eurooppa pystyy sen tekemään. Itämeren alue voi muodostua tämän ratkaisevan kokeen näyttämöksi”, Ciolan arvioi.
Kansanedustaja ja itämeriparlamentaarikko Pauli Aalto-Setälä vaatii tiukempia keinoja varjolaivaston vapaan seilaamisen suitsimiseksi. Esimerkiksi hän nostaa Estlink 2 -sähkönsiirtokaapelin ja useita tietoliikennekaapeleita ankkurillaan rikkoneen Eagle S -aluksen tapausta. Helsingin käräjäoikeus päätti lokakuussa 2025, ettei sillä ollut toimivaltaa käsitellä rikossyytteitä, koska teko tapahtui kansainvälisillä vesillä Suomen talousvyöhykkeellä eikä aluksella ollut suomalaisia yhteyksiä.
”Suomi ajaa varjolaivaston torjuntaa ja valmiuden nostoa niin EU:n kuin Natonkin foorumeilla. Olisi hyvä, jos kansallinen lainsäädäntömme voisi laajentaa Suomen rikosoikeudellista toimivaltaa, jos teon seuraukset vaikuttaisivat juuri Suomeen. Näin vastuut olisivat selkeät ja saastuttaja maksaisi aiheuttamansa vahingon”, Aalto-Setälä kirjoittaa.
Kauppayhtyeydet varmistettava
Kiristynyt turvallisuustilanne heijastuu myös talouteen. Itämeri on Suomelle elintärkeä kuljetusreitti maailmalle, ja jännitteet luovat epävarmuutta kauppaan ja logistiikkaan. Raportissa Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies penää kiinteiden yhteyksien rakentamisen selvittämistä, taustalla EU:n suunnitelmat lisätä merkittävästi liikenneinfran rahoitusta.
”Vaihtoehtoisia yhteysvälejä on kolme: Helsinki–Tukholma, Vaasa–Uumaja ja Helsinki–Tallinna. Kiinteä länsiyhteys ei palvelisi pelkästään liikennettä, matkailua ja taloutta, vaan se hyödyttää myös turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Se vahvistaisi myös Suomen maakuvaa parantaen investointi- ja matkailuvetovoimaa”, Häkämies kirjoittaa.
Raportissa esitellään myös noin 33 miljoonan euron BalticSeaH2-hanketta, jolla rakennetaan Itämeren alueelle ”vetylaaksoa”. Siinä vedyn tuotanto, jakelu, jalostus ja käyttö kytketään toisiinsa. Hanke vahvistaa taloudellista turvallisuutta ja strategista autonomiaa. Hanketta rahoittaa osin EU:n Clean Hydrogen Partnership -ohjelma.
”Pirstaleiset ja monimutkaiset tukijärjestelmät sekä epäyhtenäinen sääntely eri maissa hidastavat kuitenkin investointeja. Euroopan on myös hyväksyttävä, että vihreä siirtymä maksaa”, hankkeen viestintäpäällikkö Susanna Kupiainen kirjoittaa.
Ympäristötyö kärsii Venäjän poissaolosta
Venäjän poissulkeminen Itämeren suojelukomissiosta HELCOMista on paljastanut, kuinka haavoittuvalla perustalla Itämeren ympäristöyhteistyö lepää ja sen, kuinka tiukasti ekologinen ja poliittinen turvallisuus kietoutuvat yhteen.
”Suomen ja HELCOMin on vahvistettava omaa päätöksenteko- ja toimeenpanokykyään, jotta Itämeren suojelu etenee myös vaikeissa olosuhteissa. Yhteinen vastuu Itämerestä on säilytettävä, mutta sen on perustuttava rehelliseen yhteistyöhön, ei geopoliittiseen peliin”, Åbo Akademin ympäristöpolitiikan ja -hallinnan professori Nina Tynkkynen sanoo.
Laajimman kuvan Itämeren meriluonnon tilaan raportissa tarjoaa tutkija Jari Hänninen Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitokselta. Hän kiinnittää huomiota Itämeren veden makeutumiseen erityisesti ilmastonmuutoksen seurauksena. Vesi- ja räntäsateet ovat korvanneet lumisateet.
”Ennen lumi kerääntyi kinoksiin tai muuttui jääksi ja suli vasta keväällä. Vesi muuttuu yhä vähäsuolaisemmaksi, ja sillä on isoja vaikutuksia Itämeren elämään”, Hänninen sanoo.
Makeutuminen yhdessä veden lämpeämisen kanssa esimerkiksi Itämeren turskan ja silakan lisääntyminen vaikeutuu.
”Itämeren tulevaisuus riippuu siitä, kuinka onnistumme hillitsemään ilmastonmuutosta erityisesti lämpötilan nousun suhteen”, Hänninen kiteyttää.
Yksi kirjoittajista on ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala, joka avaa Saaristomeren suojelun tilannetta. Multalan mukaan hallituksen tavoitteena on saada Saaristomeren valuma-alueen maatalous pois Itämeren suojelukomission HELCOMin pahimpien kuormittajien Hot Spot -listalta viimeistään vuonna 2027.
”Se tarkoittaisi, että Suomi saisi pois viimeisen Hot Spot-listalla olevan kohteensa. Suomi ei kuitenkaan kykene saamaan Itämerta tai edes Saaristomerta kuntoon omin voimin. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan”, Multala kirjoittaa.
Lataa koko raportti tästä:
Toivo WMCES Pelastusoperaatio Itameri 241125
Lisätietoja: toiminnanjohtaja Raine Tiessalo
raine.tiessalo@toivoajatuspaja.fi
050 4355 898