Ammatillisen taustan yhteys aluevaltuutettujen edustusrooleihin

Gradupajan ensimmäisessä blogikirjoituksessa avasin tutkielmani teoreettisia lähtökohtia. Edustuksen käsitteen moninaisuus toi teoreettiseen viitekehykseen useita erilaisia näkökulmia edustuksellisuuden ymmärtämiseen: siihen mitä se tarkoittaa, miten sen muodostuu ja miten se ilmenee edustajan ja edustettavan välisessä suhteessa. Toisessa blogitekstissäni puolestaan esittelin teoriasta johdettuja hypoteeseja. Hypoteesien määrä väheni lopulliseen pro gradu -työhön, jossa tarkastelin lopulta kuutta erilaista hypoteesia.

Tässä blogitekstissä avaan tutkielmani päätuloksia, joissa erityisesti sosiaali- ja terveydenalan ammattilaisten roolit korostuivat.

Sosiaali- ja terveydenalan ammattilaisilla erityinen rooli valtuustoissa

Tutkielmani pääkysymykset aluevaltuutettujen ammatillisen ja poliittisen taustan vaikutuksesta edustusrooleihin ja luottamukseen kansalaisten osallistumiskykyihin auttoivat hahmottamaan valtuutettujen erilaisia rooleja. Hypoteesini liittyen sosiaali- ja terveysalan ammattitaustaisten valtuutettujen edustusrooleihin saivat tukea aineiston pohjalta. Tuloksissa havaitsin, että sotetaustaisilla valtuutetuilla oli selkeä yhteys omaksua omaa ammattitaustaa painottava sekä sotealan työntekijöiden etua ajava rooli. Muissa ammattiryhmissä vastaavaa tulosta ei kuitenkaan havaittu.

Sotetaustan merkitys osana edustusrooleja voi selittyä useilla eri syillä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset voivat vahvan ammatti-identiteettinsä vuoksi kokea luontevaksi edustaa erityisesti oman ryhmänsä etuja, ja että heidän asiantuntemustaan ja kokemustaan tarvitaan päätöksenteossa. Koska hyvinvointialueiden tehtäväkenttä on vahvasti sidoksissa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, se voi korostaa soteammattilaisten osaamisen roolia osana päätöksentekoa.

Poliittinen kokemus ei selittänyt ilmiöitä

Tutkimuksen muut hypoteesit eivät saaneet tilastollista tukea. Tästä syystä hypoteesit aiemman poliittisen kokemuksen vaikutuksesta edustusrooleihin ja luottamukseen kansalaisia kohtaan jäivät vahvistamatta. Havaintojen syynä voi olla käsitteiden epäonnistunut mittaaminen erityisesti poliittisen kokemuksen puolesta, joka olisi vaatinut moniulotteisemman mittaamisen ja muuttujan luomisen. Toisaalta eri mallien tilastollisen merkitsevyyden puute saattoi johtua niin sanotuista kontekstimuuttujista, kuten esimerkiksi puolueen roolista tai poliittisesta tilanteesta, joita en pystynyt aineiston puitteissa huomioimaan. Tutkimusaineiston kapeutta, sekä toisaalta tutkittavan ilmiön moninaisuutta tuki valtuutettujen monipuoliset vastaukset avovastauksissa liittyen edustuksen painopisteeseen, joissa nousi esille runsaasti vastausvaihtoehtojen ulkopuolelle jääneitä edustuksen teemoja.

Edustajat epäileväisiä osallistumismahdollisuuksien lisäämiseen

Tutkielmani havainnot edustusroolien osalta poikkesivat aikaisemmasta tutkimuksesta, jossa tietyn ammattiryhmän vaikutus roolien muodostumiseen oli huomattavaa. Sen sijaan edustajien ajatukset kansalaisten kyvyistä olivat hyvin linjassa aikaisempien tutkimushavaintojen kanssa: ne vahvistavat entisestään havaintoja siitä, että poliitikot suhtautuvat skeptisesti kansalaisten kykyihin osallistua poliittiseen keskusteluun ja -päätöksentekoon. Tämän myötä he eivät myöskään todennäköisesti ole halukkaita lisäämään hyvinvointialueiden asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia nykyistä enempää. Hyvinvointialueiden kohdalla havainnot eivät ole kovin yllättäviä, sillä raporttien mukaan jo itse valtuustojenkin poliittiset vaikutusmahdollisuudet ovat vaikuttaneet heikoilta, jolloin vähäisen vallan siirtäminen pois aiheuttaa ymmärrettävästi vastahakoisuutta.

Havainnot avaavat tietä jatkotutkimukselle

Tutkimustulokseni antoivat uniikin tavan tarkastella hyvinvointialueiden valtuutettujen edustusrooleja eri näkökulmista. Erityisesti päähavainnot ammattitaustan vaikutuksista edustajien rooleihin toivat uudenlaista näkökulmaa ammatin merkityksestä edustusroolien muodostumisessa. Toisaalta tutkielman myötä nousi esille haasteita käsitteiden mittaamisessa, sekä toisaalta siinä, missä määrin tilastolliset menetelmät pystyvät tarpeeksi huomioimaan subjektiivisia kokemuksia, jossa haastattelut voisivat antaa syvällisempää käsitystä esimerkiksi edustusroolien muodostumisesta.

Tutkielman kautta esille tulleet havainnot edustusrooleista toivat uutta näkökulmaa edustuksellisuuden tutkimiseen. Edustajien taustojen merkityksellisyys edustusroolien muodostumisessa tulee nostaa jatkossa vahvemmin osaksi edustusroolien tarkastelua. Tutkimuksen katsetta tulisi myös suunnata entistä enemmän kansalaisten odotuksista kohti päättäjiä, jotta pystyisimme ymmärtämään sitä, millä tavoilla edustajat käsittävät oman roolinsa edustajina.