Ajatuspaja ToivoJulkaisutMiehet lakanakaupoille

Miehet lakanakaupoille

Hallitusta pidetään kaikkivoipaisena hyvässä ja pahassa. Vanhemmuuden ja työmarkkinoiden tasa-arvoasioissa toiveet ovat nyt perhevapaauudistuksessa.

Kuten eilisten Kymppiuutisten haastateltava äiti totesi hallituksen suunnitelmiin: ”Isin ja äidin tasa-arvo näyttää olevan vielä tällä hetkellä Suomessa vinksallaan. Että jos sitä saadaan korjattua, niin tosi hyvä.”

Nykyinen perhevapaajärjestelmä mahdollistaa varsin hyvin isien kotiinjäämiseen. Ansiosidonnainen vanhenpainvapaa on yhteensä 10 kk ja tästä äidille on osoitettu ensimmäiset 4 kk. Kumpi tahansa vanhemmista voi käyttää loput. Lisäksi vain isälle suunnattua ansiosidonnaista vapaata on yhteensä 9 viikkoa. Siirryttäessä hoitovapaalle kotihoidontukea voi nostaa kumpi tahansa vanhempi ja kumpi tahansa tai molemmat voivat käydä töissä samalla, kunhan lastenhoito hoidetaan ilman kunnallista apua.

Perhevapaat pitää toki uudistaa – ennen kaikkea joustavuuden takia. Nyt hoitajiksi ja tuensaajiksi kelpaavat vain vanhemmat ja systeemissä on iso pudotus tukien määrässä, kun lapsi täyttää 9 kk. Vanhempainrahakaudella vain toinen voi tehdä kokoaikaisesti töitä, kun toinen ei saa tehdä kuin sunnuntaisin. Jäykkää on.

Yksi näkökulma on myös imetys; on vaikeaa jatkaa rintaruokintaa ja tehdä täyttä työviikkoa. Yhdistelmä onnistuisi osa-aikaratkaisuilla.

Mutta siis se tasa-arvo. Hallituksen perhevapaauudistuksella ei yksin korjata rakenteellista, asenteellista ja kulttuurista ongelmaa. Synnytysikäisen naisen ja siittämiskykeneväisen miehen palkkaaminen pitää olla yhtä mahdollista ja rahallisesti kannattavaa yritykselle. Miehen työura ei ole sen haavoittuvaisempi kuin naisen. Naiset eivät uravalinnoissaan saa joutua miettimään, millaisesta duunista on helppo jäädä kotiin hoitamaan lapsia.

Pallo on ennen kaikkea työnantajilla, joiden soisi brändäävän itseään tasa-arvon asialla. Alkuviikosta kissaa nostikin pöydälle Finlayson.

Yritys julkaisi kampanjan, jossa tarjottiin naisille alennusta. Alennusprosentti oli sama kuin naisten ja miesten palkkaero – ainakin joidenkin laskelmien mukaan. Tarkoitus oli tuoda esiin palkkaerot ja ottaa kantaa yhteiskunnalliseen kysymykseen. Tasa-arvovaltuutettu kertoi, että kampanja syrjii, mutta julkisuutta Finlayson ja itse palkka-asia ehtivät toki saamaan. Ehkä se oli tarkoituskin.

Pieleen meni silti.

Finlaysonin olisi pitänyt tarjota alennusta miehille, jotka tulevat lakanaostoksille lastenvaunujen kanssa. Kannustus miesten isäroolin ja naisten äitiroolin, ja näiden kahden hahmon välisen perinteisen työnjaon muuttamiseen on avainkysymys. Eli huolimatta saaduista pyyhkeistä, voisi ongelmanratkaisua koittaa vielä uudestaan toisesta vinkkelistä.

Lopuksi:

Jos tasa-arvoa halutaan parantaa, pitää hoitaa syitä eikä seurauksia. Naisten asema työmarkkinoilla ei kohene nostamalla heitä johtoportaan kiintiöihin tai tarkastelemalla palkkataulukoita. Eikä se onnistu yksin sillä, että vanhempainvapaita kiintiöidään.

Asenne ratkaisee, ja sitä on vaikea muuttaa edes ylivertaisen hallituksen.

Yhdessä asiassa hallitus voisi kuitenkin näyttää edistyksellisyytensä: Äitiyspakkauksen nimi pitää muuttaa vauvapakkauksesi. Ne bodyt, kestovaipat ja pikkupipot sopivat nimittäin paljon paremmin vastasyntyneelle kuin sille äitylille.

 

Sini Ruohonen